Taistelua kesti koko paahtavan kuuman iltapäivän muskettien rätinän ja taistelun melskeen tunkeutuessa yhä syvemmälle kaupunkiin, mikä osoitti että puolustajien oli koko ajan peräydyttävä. Auringonlaskun aikaan oli kaksisataaviisikymmentä espanjalaista Bridgetownin herroina, saaren asukkaat oli riisuttu aseista, ja kuvernöörin talossa ilmoitti Don Diego kuvernööri Steedille — joka hädissään oli miltei kokonaan unohtanut leininsä — ja häntä tukevalle eversti Bishopille sekä muutamille muille alemmille upseereille suurenmoisen kohteliaasti — mikä oli pelkkää ivaa — sen summan, jonka hän vaati lunnaiksi.
Sadastatuhannesta punnasta ja viidestäkymmenestä naudanpäästä lupasi Don Diego olla muuttamatta kaupunkia soraläjäksi. Ja sillä aikaa kun rakastettava ja kohtelias päällikkö sopi puoleksi halvaantuneen brittiläisen kuvernöörin kanssa näiden asiain yksityiskohdista, raivosivat espanjalaiset ryöstäen, juoden ja juhlien hirvittävään tapaansa.
Uskalikko kun oli, lähti herra Blood hämärissä kaupunkiin. Sen mitä hän siellä näki, on Jeremias Pitt, jolle hän sittemmin näkemänsä kertoi, laajassa päiväkirjassaan — josta suurin osa kertomustani on otettu — totuudenmukaisesti merkinnyt muistiin. En aio tässä kerrata mitään siitä. Se on kaikki niin mieltäkääntävää ja iljettävää, että tuntuu uskomattomalta, että ihmiset, olkoot kuinka turmeltuneita tahansa, saattavat vaipua niin syvälle eläimellisessä julmuudessa ja himokkuudessa.
Näkemänsä ajoi hänet heti nopeasti ja kalpeana tuosta helvetistä takaisin, kun hän äkkiä törmäsi yhteen tytön kanssa, joka silmät hurjina ja tukka hajallaan hulmuten juoksi kapeata katua. Hänen jäljessään juoksi nauraen ja kiroillen espanjalainen, jolla oli raskaat saappaat jalassa. Hän oli jo saavuttamaisillaan tytön, kun herra Blood arvaamatta joutui hänen tielleen. Tohtori oli anastanut miekan eräältä kaatuneelta mieheltä vähän aikaisemmin ja aseistanut itsensä sillä kaikkien mahdollisuuksien varalta.
Kun espanjalainen pysähtyi hämmästyneenä ja vihoissaan, näki hän hämärässä kalpean miekanvälähdyksen, sillä herra Blood oli nopeasti paljastanut sen.
»Ah, perro ingles!» huusi espanjalainen ja hyökkäsi surmaansa kohti.
»Minäpä luulen, että olet kypsä tapaamaan Luojasi», vastasi herra Blood ja survaisi miekkansa miehen läpi. Hän toimitti tekonsa taitavasti, lääkärin ja miekkailijan yhteisymmärryksellä. Mies lysähti kokoon päästämättä huokaustakaan.
Herra Blood kääntyi tytön puoleen, joka seisoi huohottaen ja nyyhkyttäen ja nojasi seinää vasten. Herra Blood otti häntä ranteesta.
»Tulkaa», sanoi hän.
Mutta tyttö vastusteli koko painollaan. »Kuka te olette?» kysyi hän kauhuissaan.