»Paremman puutteessa», nauroi kapteeni hyväntahtoisen ylenkatseellisesti. »Olen valmis lyömään vetoa hänen kanssaan siitä, että tuo on pohjantähti.» Ja hän osoitti kädellään taivasta kohti perään päin. Hän kertoi jälkeenpäin, että jos hän olisi saanut Don Diegolta myöntävän vastauksen, niin hän olisi heti lävistänyt hänet miekallaan. Mutta espanjalainen päinvastoin osoitti selvästi halveksumistaan.
»Te olette yhtä varma asiastanne kuin tietämätönkin, Don Petro, ja te hävisitte. Pohjantähti on tuolla.» Ja hän osoitti sitä kohden.
»Oletteko varma asiasta?»
»Mutta rakas Don Pedro!» Espanjalaisen äänessä kaikui iloisen vastalauseen tuntu. »Voiko olla mahdollista, että erehdyin? Onhan tuolla kompassi. Tulkaa kompassikoppiin, niin näette mihin suuntaan olemme menossa.»
Hänen äärimmäinen suoruutensa ja rauhallisuutensa, jolla ei ollut mitään salattavaa, poisti heti epäilyksen, joka niin äkkiä oli juolahtanut kapteeni Bloodin mieleen. Mutta Pitt ei ollut niin vähällä tyydytetty.
»Siinä tapauksessa, Don Diego, olisi hauska kuulla, miksi kuljemme siihen suuntaan, jos kerran olemme matkalla Curacaoon», sanoi hän.
Taaskaan ei Don Diego näyttänyt vähintäkään epäröivän.
»Teillä on täysi syy kysyä sitä», vastasi hän ja huokasi. »Olin toivonut, ettei sitä huomattaisi. Olen ollut huolimaton — ah, rangaistavan huolimaton. Laiminlöin huomioidenteon. Se on aina ollut tapani. Olen itsestäni liian varma. Luotan liian paljon lokikirjan mukaan tehtyihin laskelmiin, ja tänä päivänä, kun vihdoin otin esille kvadrantin, huomasin että olimmekin tulleet puoli astetta liiaksi etelään, jotenka Curacao on nyt suoraan pohjoiseen. Siinä syy viivytykseemme. Mutta me olemme siellä huomisaamuna.»
Selitys oli niin täydelleen tyydyttävä ja tuli niin rehellisesti ja valmiisti, että oli mahdotonta uskoa, että Don Diego olisi aikonut pettää sanansa. Ja kun Don Diego taas oli poistunut, tunnusti kapteeni Blood Pittille, että oli tyhmää epäillä häntä. Olkoon hänen entisyytensä millainen tahansa, niin hän oli näyttänyt mitä miehiä hän oli ilmoittaessaan, että hän ennemmin kuolisi kuin ryhtyisi mihinkään, mikä saattaisi vahingoittaa hänen kunniaansa tai isänmaataan.
Espanjan valtavedet ja niillä purjehtivien seikkailijain metkut olivat kapteeni Blondille outoja, joten hänellä vielä oli harhaluulonsa. Mutta seuraava aamunkoitto oli haihduttava ne rajusti ja ainiaksi.