Hämmästytettyään pojan aivan sanattomaksi lupauksellaan — olosuhteisiin nähdenhän se oli sangen hämmästyttävä — hän rupesi selittämään aikomustaan sulavalla ja virheettömällä kastilian murteella, jota hän onneksi täydellisesti hallitsi — onneksi sekä Don Diegolle että itselleen.
»Yksinomaan teidän isänne petollisuus on saattanut meidät tähän asiaintilaan, hän on tahallaan johtanut meidät vaaraan joutua vangeiksi ja kuoleman omiksi tuolla espanjalaisella laivalla. Samoin kuin isänne tunsi tuon laivan, on hänen veljensä myös tuntenut Cinco Llagasin. Siinä ei ole mitään outoa. Mutta aivan heti tulee Encarnacion niin lähelle meitä, että sen täytyy huomata, että täällä eivät ole asiat niinkuin niiden tulisi olla. Ennemmin tai myöhemmin on se havaitseva, missä suhteessa asiat ovat hullusti laivallamme, ja silloin se avaa tulen meitä kohti tai astuu laivaamme. Missään tapauksessa emme pysty tappelemaan, sen isänne tiesi viedessään meidät tähän ansaan. Mutta me aiomme tapella siitä huolimatta, jos meidät siihen pakotetaan. Me emme suinkaan vähällä alistu espanjalaisten petomaisuuteen.»
Hän asetti kätensä tykille, johon Don Diego oli sidottu.
»Käsittänette siis, mistä on kysymys: ensimmäiseen laukaukseen Encarnacionista vastaa tämä tykki heti. Toivon, että ymmärrätte.»
Kalpeana ja vavisten tuijotti nuori Espinosa säälimättömiin sinisilmiin, jotka katsoivat häneen lujasti.
»Josko ymmärrän!» sammalsi hän keskeyttäen äärimmäisen hiljaisuuden. »Mutta Jumalan nimessä, miten minun on ymmärrettävä se? Miten voin ymmärtää sen? Voitteko välttää taistelun? Jos tiedätte jonkin keinon, tai jos minä tai nuo tuossa voivat olla välikappaleina siinä — jos se on teidän tarkoituksenne — niin sanokaa se taivaan nimessä.»
»Taistelun voisimme välttää, jos Don Diego de Espinosa menisi veljensä laivalle ja läsnäolollaan ja vakuutuksillaan ilmoittaisi amiraalille, että Cinco Llagasilla on kaikki järjestyksessä ja että se yhä on espanjalainen alus, kuten sen lippu nyt näyttää. Mutta tietenkään ei Don Diego henkilökohtaisesti voi lähteä, koska hänellä on… toisenlaisia tehtäviä. Hänellä on… sanokaamme hieman kuumetta, joka pidättää häntä vuoteessa. Mutta te, hänen poikansa, voitte toimittaa kaiken tämän ja samalla viedä isänne terveiset hänen veljelleen. Te lähdette veneellä, jota kuusi espanjalaistanne soutaa ja minä — ylhäisenä espanjalaisena, jonka te viimeisellä ryöstöretkellänne vapautitte Barbados-saarelta, tulen mukaan pitämään teitä oikealla tolalla. Jos minä palaan elävänä takaisin ja jos sitten saamme häiriintymättä purjehtia pois näiltä vesiltä, saa Don Diego samoin kuin te kaikki muutkin pitää henkensä. Mutta jos petoksen tai onnettomuuden vuoksi — samantekevää mistä syystä — sattuu pienintäkään häiriötä, niin, kuten minulla on ollut kunnia selittää, alkaa taistelun meidän puoleltamme tämä tykki, ja teidän isänne on oleva yhteenoton ensimmäinen uhri.»
Hän pysähtyi hetkeksi. Hänen tovereittensa puolelta kuului hyväksymisen hyminää, ja espanjalaiset vangit liikahtivat levottomasti. Nuori Espinosa seisoi hänen edessään vuoroin punastuen ja vuoroin kalveten. Hän odotti jotakin osviittaa isältään, mutta mitään ei tullut. Näytti siltä kuin Don Diegon rohkeus olisi kokonaan lamaantunut näin kovan koetuksen edessä. Hän riippui velttona pelottavissa köytöksissään ja oli ääneti. Ilmeisesti hän ei uskaltanut kehoittaa poikaansa vastarintaan eikä toiselta puolen kehdannut taivutella häntä myöntymäänkään. Täten hän jätti päätösvallan kokonaan nuorukaiselle.
»Kas niin», sanoi Blood. »Arvaan, että olen ollut kyllin selvä sanoissani. Mitä arvelette asiasta?»
Don Esteban kostutteli kuivia huuliaan ja pyyhki kämmenensä selkäpuolella tuskan hien otsaltaan. Hänen silmänsä tuijottivat hetken hurjina isänsä hartioita ikään kuin sieltä etsien ohjausta. Mutta isä vaikeni. Pojalta pääsi ikään kuin nyyhkytys.