Kuului ähkäisy ja käheä rykäisy, mutta ennen kuin Garnache sitten ehti nousta pystyyn, huudahti Valérie hänelle varoittavasti. Pöytää oli äkkiä tyrkätty eteenpäin melkein hänen päälleen; sen reuna sattui hänen vasempaan olkaansa, singoten hänet askeleen mitan taaksepäin pitkälleen lattialle.
Pystyyn nouseminen ja ilman haukkominen — sillä hän oli kaatuessaan saanut kelpo täräyksen — vaativat vain hetkisen. Mutta sillä aikaa oli Fortunio työntänyt pöydän syrjään, ja hänen miehensä työntyivät sisälle.
He karkasivat Garnachen kimppuun yhdessä rykelmässä, päästellen hurjia pilkkahuutoja. Nopeasti hän kävi puolustusasentoon ja perääntyi heidän tieltään, kunnes hänen hartiansa olivat kiinni seinälaudoituksessa, joten hän ainakin oli varma siitä, ettei kukaan voinut hyökätä hänen päällensä takaapäin. Hänellä oli vastassaan kolme säilää. Fortunio oli jäänyt ovelle, jossa hän, haavoittunut poski veren peitossa, silmäili näyttämöä. Markiisitar seisoi hänen vieressään, ja aivan heidän takanaan oli Tressan kauhun vallassa.
Mutta tälläkin uhkaavan vaarallisella hetkellä liitivät Garnachen ajatukset ensimmäiseksi Valériehen. Hän tahtoi säästää tytön näkemästä sitä näkyä, joka pian avautuisi silmien eteen tässä teurastussalissa.
— Huoneeseenne, mademoiselle! hän huusi. — Te häiritsette minua, hän lisäsi, siten pakottaakseen tytön tottelemaan. Valérie noudatti kehotusta, mutta vain osittain. Hän ei mennyt edemmäksi kuin huoneensa ovelle, jonne hän jäi seisomaan, katsellen taisteluntelmettä, kuten hän aikaisemmin oli seisonut sitä katselemassa etuhuoneen ovella.
Äkkiä hän sai mielijohteen. Garnache oli sitä ennen päässyt edullisempaan asemaan perääntymällä ovesta sisempään huoneeseen. Eikö hän voisi menetellä samoin uudelleen ja parantaa mahdollisuuksiaan perääntymällä nyt Valérien huoneeseen?
— Tänne, herra de Garnache! Minun huoneeseeni!
Markiisitar vilkaisi häneen päin ja naurahti pilkallisesti. Hänen mielestään oli Garnachella siksi kiperät paikat, ettei hän voinut yrittää niin uhkarohkeata temppua. Jos hän uskaltaisi irrottaa selkänsä seinästä, kohtaisi häntä tuho nopeammin kuin asiain näin ollen. Mutta niin ei Garnache ajatellut. Hänen vasemman käsivartensa ympärille kiedottu vaippa tarjosi hänelle jonkin verran etua, ja hän käytti sitä mahdollisimman tarkoin hyväkseen. Hän pyyhkäisi sen liepeellä yhtä vastustajaansa vasten kasvoja ja survaisi sen jälkeen miestä vatsaan ennen kuin tämä ehti päästä jälleen miekkailuasentoon, samalla kun hän toistamiseen heilauttamalla vaippaa kietaisi siihen säilän, joka kerkeästi sujahti hänen paljastamaansa kohtaa kohti.
Markiisitar sadatteli, ja Fortunio kertasi hänen kirouksiaan.
Garnache pyörähti nyt irti seinästä ja sijoittui selin Valériehen päin päättäneenä toimia hänen neuvonsa mukaan. Mutta juuri sillä hetkellä hän ensimmäisen kerran tämän verileikin kestäessä kysyi itseltään: mitä varten? Hänen käsivartensa olivat raskaat väsymyksestä, hänen suutaan kuivasi, ja isoja hikihelmiä oli hänen otsallaan.