Markiisitar, joka piti silmällä ottelua ja ymmärsi hiukan miekkailua, käsitti, että vaikkakin Garnache oli väsynyt, kaataisi hän pian Fortunion toisten viereen, jollei apua saapuisi tai joku aavistamaton sattuma saattaisi kapteenia edullisempaan asemaan.
Garnachen oikea olka oli etuhuoneen oven kohdalla, jossa markiisitar seisoi, eikä hän lainkaan huomannut viimemainitun lähtevän Mariuksen viereltä ja hiipivän varovasti huoneeseen kiertääkseen nopeasti hänen taakseen.
Ainoa henkilö, jonka taholta hän luuli itsellään olevan syytä pelätä salahyökkäystä, oli se mies, jota hän oli haavoittanut reiteen, ja hän karttoi huolellisesti joutumasta niin lähelle tätä, että olisi voinut saada häneltä äkillisen miekanpiston.
Mutta jollei hän nähnyt naisen liikkeitä, niin Valérie näki ne, ja se sai hänen silmänsä laajentumaan uudesta pelosta, Hän arvasi markiisittaren salakavalat aikeet. Ja heti kun hän sen arvasi, tukahdutti hän nyyhkytyksensä ja vakuutti itselleen, että myös hän voisi tehdä saman kuin markiisitarkin.
Äkkiä Garnache huomasi vastustajassaan suojattoman kohdan; Fortunion katse oli osunut markiisittaren liikkeisiin ja suuntautui hetkiseksi pariisilaisen ohitse, ja se seikka olisi ollut kapteenille tuhoisa, jollei Garnache samalla hetkellä, jolloin hän oli tekemäisillään syöksyn, olisi tuntenut, että häneen tartuttiin takaapäin, hennot kädet kiertyivät hänen ympärilleen ja hänen käsivartensa puristettiin kupeita vasten; hänen olkansa yli kuului kiukkuinen ääni, jonka hengitys tuntui hänen polttavalla poskellaan, sähisevän:
— Pistäkää nyt, Fortunio!
Kapteeni ei toivonut mitään parempaa. Hän kohotti väsynyttä oikeata kättään ja suuntasi säilänsä kärjen Garnachen rintaan, mutta samassa muuttui käsi lyijynraskaaksi. Valérie oli jäljitellyt markiisitarta ja ehtinyt ajoissa. Hän tarttui Fortunion puolittain nostettuun käteen, heittäytyen sitä vastaan koko painollaan.
Kapteeni sadatteli häntä hirveän pelon valtaamana, sillä hän ymmärsi, että jos Garnache saisi pudistetuksi markiisittaren irti, odottaisi häntä itseään pikainen kuolema. Hän koetti kiskoutua irti tytön estävästä otteesta, ja uupunut kun oli, vaipui hän ponnistellessaan tytön painosta lattialle. Hän jäi polvilleen, ja Valérie, joka yhä piti voimakkaasti kiinni, laskeutui hänen mukanaan, huutaen Garnachelle pidättävänsä kapteenia.
Ponnistaen viimeiset voimansa pariisilainen kiertäytyi markiisittaren syleilystä ja sinkautti tämän kauas luotaan paljon rajummin kuin oli aikonut.
— Te, madame, olette ensimmäinen nainen, jonka kanssa Martin de Garnache on koskaan ollut käsikähmässä, mutta milloinkaan ei kaunottaren syleily ole ollut vähemmän tervetullut.