— Eihän hänelle ole mitään pahaa tapahtunut? hän huudahti. Sano, ettei hänelle ole tapahtunut mitään pahaa!
— Rauhoitu, vastasi Marius naurahtaen pilkallisesti, ja mustasukkainen raivo teki hänen kasvonsa harmaiksi. — Ei hänelle ole mitään vahinkoa sattunut. Pulma oli se, että minä kosin häntä, mutta hän ei huolinut minusta, koska hän on kihlattu sinulle. Niin ollen veimme hänet Condillaciin, yhä toivoen saavamme hänet suostutetuksi. Muistanet, että äitini on hänen holhoojansa. Mutta tyttöä ei saatu taipumaan. Hän lahjoi yhden miehistämme viemään häneltä Pariisiin kirjeen, ja vastaukseksi siihen kuningatar lähetti kuumapäisen, ajattelemattoman tomppelin Dauphinéhen huolehtimaan hänen vapauttamisestaan. Mies viruu nyt Condillacin vallihaudan pohjassa.
Florimondin kasvoilla kuvastui kauhu ja suuttumus.
— Rohkenetko kertoa minulle sellaista? hän kivahti.
— Rohkenenko? vastasi Marius, naurahtaen ilkeästi. — Tämän asian tähden on jo kuollut monta miestä. Sama Garnache jätti eilen illalla käsiimme muutamia ruumiita, ennen kuin hän itse lähti toiseen maailmaan. Et voi aavistaa, kuinka pitkälle uskallan mennä tässä jutussa. Olen valmis lisäämään tähän asti kuolleiden luetteloon niin monta nimeä kuin tarvitaan, ennen kuin sinä astut jalallasi Condillaciin.
— Aa! sanoi Florimond ikään kuin valo olisi äkkiä välähtänyt hänen mieleensä. — Tämä asiako sinut siis toi luokseni! Olen epäillyt veljenrakkauttasi, se minun on tunnustettava, rakas Marius. Mutta sanopa, veljeni, mitä arvelet isämme toivomuksista tässä suhteessa! Etkö kunnioita niitä vähääkään?
— Kunnioititko sinä? kivahti Marius, jonka ääni nyt kävi kovemmaksi raivosta. — Oliko rakastuneen miehen tapaista viipyä poissa kolme vuotta — antaa koko sen ajan kulua lähettämättä ainoatakaan sanomaa kihlatullesi.-' Mitä olet tehnyt tukeaksesi vaatimuksiasi häneen?
— En mitään, sen myönnän, mutta —
— No niin, nyt sinun on tehtävä jotakin, huudahti Marius, nousten seisomaan. — Olen tullut antaakseni sinulle tilaisuuden. Jos vielä tahdot voittaa neiti de La Vauvrayen omaksesi, niin sinun täytyy voittaa hänet minulta — miekallasi. Fortunio, sulkekaa ovi!
— Malta, Marius! huusi Florimond, näyttäen todella pelästyneeltä. — Kuuntele minua hetkinen! Jos haluat pakottaa minut tähän luonnottomaan taisteluun, niin anna ainakin kaiken käydä asianmukaisessa järjestyksessä! Älkäämme taistelko täällä, näissä ahtaissa huoneissa, vaan avoimessa ulkoilmassa. Jos tämä kapteeni suostuu sinun sekundantiksesi, niin minä etsin jonkun ystäväni, joka tekee minulle saman palveluksen.