Kapteeni joutui hämilleen ja vilkaisi Mariukseen. Florimond huomasi sen. Mutta Mariuksen käytös kävi vieläkin hyytävämmäksi.
— Fortunio, hän selitti, käännähti hiukan ja laski kätensä kapteenin olalle, — on perin läheinen ystäväni. En salaa häneltä mitään.
— Vai niin, kuten tahdot, vastasi markiisi kylmästi. Kenties ystäväsi suvaitsee istua, ja sinä myös, Marius. Ja hän esiintyi isäntänä reippaasti ja miellyttävästi. Osoittaen vierailleen tuolit hän pakotti heidät istumaan ja tarjosi heille viiniä.
Marius viskasi hattunsa ja vaippansa samalle tuolille, jolle Garnachen tamineet olivat jääneet. Pariisilaisen hatun ja vaipan hän luonnollisesti otaksui kuuluvan veljelleen. Särkynyttä pulloa ja lattialle valunutta viiniä hän tuskin huomasikaan, laskien sen joko veljensä tai palvelijan kömpelyyden syyksi. He joivat kumpikin, Marius ääneti, kapteeni esittäen maljan.
— Palaamisenne onneksi, herra markiisi.
Florimond kiitti häntä kumartamalla päätään. Sitten markiisi kääntyi
Mariuksen puoleen.
— Teillä on siis varusväkeä Condillacissa. Mitä hittoa siellä on tapahtunut! Olen kuullut teistä outoja uutisia. Saattaisipa melkein luulla, että te aiotte kapinoida pienessä rauhallisessa kulmakunnassamme Dauphinéssa.
Marius kohautti olkapäitään, hänen kasvoistaan näkyi, että hän oli pahalla päällä.
— Condillacissa on huolta neiti de La Vauvrayen tähden.
Florimond hätkähti ja kumartui eteenpäin, alkaen heti näytellä hätäilevää rakastunutta.