Garnache astui sivulle ja kumarsi syvään, heilauttaen samalla hattuaan oveen päin. Tätä kehotusta mennä edeltäpäin noudatti nainen nopeasti, kumarsi Tressanille ja lähti astumaan huoneen poikki.
Hieman kapenevin silmin Garnache seurasi häntä terävällä katseellaan. Äkkiä hän vilkaisi Tressaniin levottomuutta herättävästi. Sitten hän suoristautui ja puhutteli naista hyvin jyrkästi.
— Mademoiselle!
Tämä pysähtyi, pyörähti häneen päin ja näytti arastelevan ja karttoi
Garnachen katsetta.
— Epäilemättä on käskynhaltija ilmoittanut teille, kuka olen. Mutta mielestäni on teidän hyvä saada siitä varmuus. Ennen kuin antaudutte hoivattavakseni, olisi teidän järkevää varmistautua siitä, että minä todella olen hänen majesteettinsa kuningattaren lähetti. Tahtoisitteko olla ystävällinen ja silmätä tätä?
Puhuessaan hän veti taskustaan kuningattaren omin käsin kirjoittaman kirjeen, käänsi sen ylösalaisin ja ojensi sen naiselle. Käskynhaltija katseli tylsännäköisenä muutaman askelen päästä.
— Mutta varmistautukaapa, mademoiselle, tosiaankin siitä, että tämä herrasmies on juuri sama, joksi olen häntä sanonut.
Näin kehotettuna tyttö otti kirjeen. Hänen katseensa osui sekunnin ajaksi Garnachen välkkyviin silmiin, ja hän vapisi. Sitten hän' loi katseensa kirjoitukseen ja silmäili sitä hetken samalla kun pariisilainen tarkkaili häntä tutkivasti.
Pian hän ojensi kirjeen takaisin.
— Kiitos, monsieur! Muuta hän ei virkkanut.