Markiisitar katseli poikaansa, silmät kiukusta välkkyen. Sitten hän käännähti puhuttelemaan Tressania.
— Kuuletteko, kreivi? Kas siinä rakastaja! Hän on valmis ottamaan puolison, rakastipa tämä häntä tai ei — ja hän on vannonut minulle rakastavansa tyttöä.
— Miten voitaisiin asia muutoin saada toimeen, koska hän panee vastaan? kysyi Marius yrmeänä.
— Miten muutoin? Kysytkö sinä minulta, miten muutoin? Hyvä Jumala! Jos olisin mies ja minulla olisi sinun vartalosi ja kasvosi, ei maailmassa yksikään nainen kykenisi vastustamaan minua, jos ottaisin hänen voittamisensa sydämenasiakseni. Jo kerran Valérien on onnistunut lahjoa yksi miehistämme ja lähettää hänet Pariisiin kirjettä viemään. Siitä on koko nykyinen pulmamme alkuisin. Toisella kerralla hän kenties saa aikaan vielä enemmän. Kun hän on saanut lahjotuksi jonkun auttamaan häntä karkaamaan, kun hän itse on päässyt turvaan kuningattaren luokse, niin kenties kadutte sitä, että neuvoni on langennut karuun maahan.
— Juuri estääksemme kaikki sellaiset yritykset, olemme panneet hänet vartioitavaksi, sanoi Marius. — Sinä unohdat sen.
— Unohdan sen! En suinkaan. Mutta mitä takeita teillä on siitä, ettei hän lahjo vartijaansa?
— Vahinko, ettei teillä ole kuuromykkää miestä, virkkoi Tressan puolittain leikillään. Mutta Marius katsahti äkkiä toisiin vakavan näköisenä.
— Meillä on yhtä hyvä kuin kuuromykkä. Onhan meillä italialainen, jonka Fortunio värväsi eilen, kuten olen kertonut. Hän ei tunne Valérieta eikä hänen varallisuuttaan, ja vaikka hän tuntisikin, eivät he voisi käydä neuvottelemaan keskenään, sillä toinen ei osaa ranskaa eikä toinen italiaa.
Markiisitar taputti käsiään. — Siinä on sopiva mies! hän huudahti. —
Lähetä noutamaan rekryytti tänne!
Fortunio — joka oli juuri sama mies, jonka Garnache oli oppinut tuntemaan »Sanguinettina» — toi hänet. Mies oli vielä samassa asussa, jossa hän oli ollut saapuessaan. Hän oli kookas, iho oli hyvin tumma, musta, öljyinen tukka valui lyhyinä suortuvina hänen korvilleen ja niskaansa, mustat, riippuvat viikset tekivät hänet kavalan näköiseksi. Hänen leukaansa ja poskiansa peitti muutamia päiviä vanha, sakea parransänki. Silmissä oli luihu katse, mutta niiden syvän sininen väri oli jyrkässä ristiriidassa hänen tummuutensa kanssa.