— Johtuuko se Pariisista — hovista? Kreivin ääni oli masentunut.
Rouva nyökkäsi. — Havaintokykynne on ihmeellisen tarkka tänään, Tressan.
Käskynhaltija työnsi vähäisen partatupsunsa hampaittensa väliin, kuten hän tavallisesti teki ollessaan hämillään tai mietteissään. — A—h! hän huudahti vihdoin, ja se kuulosti sisäänpäin vedetyltä, käsittämisestä aiheutuvalta henkäykseltä. — Selittäkää tarkemmin!
— Mitä selittämistä siinä on? Te tunnette jutun pääpiirteet.
— Mutta minkäluontoinen on selkkaus? Millä tavoin se uhkaa, ja kuka on siitä teille ilmoittanut?
— Eräs pariisilainen ystäväni lähetti minulle siitä tiedon, ja hänen sanansaattajansa toimi hyvin, sillä muutoin olisi herra de Garnache ollut täällä ennemmin kuin hän, enkä minä olisi edes saanut onneksi etukäteen hänen varoitustaan.
— Garnache? virkkoi kreivi. — Kuka on Garnache?
— Leskikuningattaren lähetti. Hänen majesteettinsa on lähettänyt hänet tänne huolehtimaan siitä, että neiti de La Vauvraye saa oikeutta ja pääsee vapaaksi.
Tressan alkoi äkkiä ähkiä ja väännellä käsiään.
— Miten kuningatar on saanut tietää — neiti de Vauvrayen — hm asemasta? hän kysyi.