Hän otti lattialta ison saviastian, jossa säilytettiin vettä hänen ja Valérien tarpeiksi, tyhjensi sen vahtihuoneen ikkunasta alhaalla olevaan suojakaivantoon ja poistui pihalle vieviä portaita myöten.
Hän tirkisti ulos. Ei ketään ollut näkyvissä. Iällä sisäpihalla oli tähän aikaan päivästä vähän liikettä, ja tornin ovelle sijoitettiin vartija vain yöksi. Tämän oven vieressä oli toinen. Se avautui käytävään, josta saattoi päästä linnan mihin osaan hyvänsä. Pistettyään tuomansa saviastian viimemainitun oven taakse, Garnache riensi nopeasti käytävää pitkin salin oven taakse kuuntelemaan.
Florimondin kirje
Condillacin avarassa salissa, jossa markiisitar, hänen poikansa ja neiti de La Vauvraye olivat olleet päivällisellä, oli pikalähetin saapuminen saanut aikaan äkillisen hämmingin, niin pian kun saatiin tietää, että hän toi kirjeen Condillacin markiisilta Florimondilta.
Markiisitar oli noussut hätäisesti pöydästä, kasvoillaan hämmentynyt pelokkaan uhkaava ilme, ja komentanut, että Valérien oli heti poistuttava.
Kun he vihdoin olivat kolmisin, hän viivytteli hetkisen ennen kuin avasi kirjeen, ja puhutteli vielä kerran lähettiä.
— Mihin markiisi de Condillac jäi?
— La Rochetteen, madame, vastasi mies, ja sen kuultuaan hypähti Marius pystyyn kiroten.
— Niin lähellä! hän huudahti, mutta markiisittaren katse pysyi tyynen levollisena.
— Mistä johtuu, ettei hän rientänyt Condillaciin?