Florirnond.
Luettuaan kirjeen loppuun leskimarkiisitar toisti ääneen lauseen: — Uskon kuitenkin varmasti, madame, Teidän voivan haihduttaa kaikki epäilyt, joita mielessäni on herännyt. Hän katsahti poikaansa, joka nyt oli siirtynyt seisomaan häntä vastapäätä.
— Hän epäilee, ettei kaikki ole niin kuin olla pitäisi, murahti Marius.
— Mutta hänen sävynsä on kauttaaltaan herttainen. Pariisista lähetetyssä kirjeessä ei ole voinut olla liikoja. Häneltä pääsi pieni, katkera naurahdus. — Meidän on edelleenkin pidettävä tätä kotinamme, niin kauan kuin se meitä miellyttää.
Sitten hän kävi äkkiä vakavaksi, taittoi kirjeen kokoon, pani kädet selän taakse ja katsoi poikaansa silmiin.
— No? Mitä aiot tehdä? Hän on La Rochettessa, päivän ratsastusmatkan päässä, ja siellä häntä pidättää vain kuume. Joka tapauksessa hän lupaa olla täällä viikon lopulla. Lauantaina Condillac on siis luisunut pois käsistämme, olet menettänyt sen peruuttamattomasti. Aiotko menettää samoin myös La Vauvrayen?
Marius antoi käsiensä pudota riipuksiin ja kääntyi katsomaan äitiään suoraan kasvoihin.
— Mitä voin tehdä? Mitä voimme me tehdä?
— Sinulta puuttuu luovaa mielikuvitusta, Marius, mutta kuitenkin pyydän sinua käyttämään järkeäsi, muutoin olemme ensi sunnuntaina melkein kodittomia. Minä en ota vastaan almuja Condillacin markiisilta enkä usko sinunkaan ottavan.
— Jos kaikki raukeaa, vastasi Marius, — niin onhan meillä vielä sinun talosi Tourainessa.