— Tarkoitan, madame, etten lähde itse suorittamaan sitä, vaan olemaan mukana ja auttamaan, jos apua tarvitaan. Menköön herra de Condillac! Ja minä lähden hänen mukaansa ja otan vastatakseni siitä, että hän palaa vahingoittumattomana ja että jätämme toisen kylmäksi.
Molemmat Condillacit säpsähtivät, ja käskynhaltija nojautui raskaasti pöytää vasten. Kaikista vioistaan huolimatta hän ei ollut verenhimoinen, ja tämä puhelu inhotti häntä.
Markiisitar koetti nyt turhaan horjuttaa kapteenin päätöstä. Äkkiä
Marius keskeytti äitinsä selittelyt puhuttelemalla kapteenia:
— Kuinka voitte sen luvata? Tarkoitatteko, että minun ja teidän on karattava hänen kimppuunsa? Ette ota huomioon, että hänellä on väkeä ympärillään. Kaksintaistelu on kokonaan toista kuin käsikähmä, enkä usko, että meille jälkimmäisessä käy hyvin.
Häijyn ovela hymy levisi kapteenin kasvoille.
— Olen ajatellut sitä, en suunnittele kaksintaistelua enkä käsikähmää, vaan niiden välimuotoa, joka näyttää kaksintaistelulta, mutta on käsikähmä.
— Selittäkää tarkemmin!
— Mitäpä enempiä selityksiä se kaipaisi? Yllätämme markiisin sellaisessa paikassa, jossa ei ole hänen väkeään. Tunkeudumme esimerkiksi hänen huoneeseensa. Kierrän avainta hänen ovessaan. Olemme yksin hänen kanssaan, ja te loukkaatte häntä. Hän suuttuu, ja hänen täytyy taistella heti paikalla. Olen ystävänne; minun on toimittava kummankin sekundanttina. Te aloitatte, ja minä seison vieressä ja annan teidän taistella. Väitätte, että hän käyttelee miekkaa huonosti, ja lisäksi hänessä on kuumetta. Niinpä saatte pistetyksi miekkanne hänen lävitseen, ja se on ollut kaksintaistelu. Mutta jos hän onnen tai taidon avulla saa teidät vaaraan, olen minä valmiina pistämään miekkani väliin oikealla hetkellä ja tekemään aukon, josta te voitte suunnata häneen iskun.
— Uskokaa minua, olisi parempi… aloitti markiisitar. Mutta Marius, joka äkkiä oli mieltynyt ehdotukseen, keskeytti taas hänen puheensa.
— Oletteko varma siitä, ettette erehdy, Fortunio?