— Ja hänessä on kuumetta, tokaisi Marius pilkallisesti.
— Hänessä on kuumetta? Se on jotakin. Mutta — mutta — sattuuhan vahinkoja.
— Florimond on aina ollut huono miekkailija, sanoi Marius, ikään kuin itsekseen.
Kapteeni pyörähti uudelleen häneen päin.
— Miksi sitten, herra Marius, koska asia on niin ja koska te olette yhtä taitava tai taitavampi kuin minä — ja hänessä on kuumetta, miksi sitten on tarpeellista pestata minut tähän työhön?
— Miksikö? kertasi Marius. — Mitä se teihin kuuluu? Pyydämme teitä mainitsemaan hinnan, josta olette valmis sen tekemään. Jättäkää sikseen vastakysymykset!
— Jos ryhdyn tähän puuhaan, madame, niin en lähde yksin.
— No, mitä siihen tulee, sanoi Marius, — olkoon, kuten tahdotte!
Ottakaa mukaanne miehiä niin paljon kuin haluatte!
— Ja joudun sittemmin kenties hirteen heidän kanssaan, ärähti kapteeni, käyden jälleen röyhkeäksi. — Nähkääs, herra de Condillac ja te, madame, jos lähden, niin tahdon mukaani paremman vakuuden kuin tämän paikan koko varusväen. Tarvitsen turvakseni sellaisen henkilön, joka huolehtii siitä, ettei hänelle itselleen käy huonosti, aivan kuten minä pidän huolta siitä, että hänelle käy huonosti ennemmin kuin minulle.
— Mitä tarkoitatte? Puhukaa suunne puhtaaksi!