Äkkiä päästi markiisitar säikähtyneen kirkaisun. Hänen katseensa oli osunut Mariukseen, ja hän riensi poikansa luokse. Tressan kiiruhti hänen perässään, ja yhdessä he nostivat nuorukaisen lattialta ja auttoivat hänet tuolille. Hän jäi istumaan hieroen vaivalloisesti kädellään epäilemättä kipeää otsaansa. Oli selvää, että hän oli tointumassa, ja Garnache huomasi harmikseen, että hänen iskunsa oli ollut liian heikko. Leskimarkiisitar kääntyi häntä lähestyneen Fortunion puoleen, ja hänen silmänsä näkyivät alkavan kiilua, kun italialainen sanoi hänelle jotakin.
— Garnache? kuuli pariisilainen markiisittaren ääntävän ja näki
Fortunion osoittavan peukalollaan ovelle päin.
Markiisitar näytti unohtavan poikansa, ja tirkisti oviaukosta Garnachea, joka näkyi epäselvästi häntä rinnan korkeudelle saakka suojaavan huonekaluröykkiön takaa. Sanaakaan hän ei virkkanut pariisilaiselle, vaan katseli häntä hetkisen huulet tiukasti yhteen puristettuina ja kalpeilla kasvoilla pelästynyt, kiukkuinen ilme. Sitten hän kuului sanovan Fortuniolle:
— Mariuksen ehdotuksestahan hänet pantiin vartioimaan tyttöä.
Hän vilkaisi lattialla viruviin ruumiisiin, joista toinen oli melkein hänen jalkojensa juuressa, toinen juuri oven sisäpuolella, nyt melkein piilossa pöydän varjossa. Sitten hän komensi hurjistuneena miehiään käskien heidän kaataa kumoon esteen ja ottaa pariisilaiskoiran kiinni elävänä.
Mutta ennen kuin sotilaat ennättivät liikahtaa totellakseen häntä, kajahti Garnachen ääni käskevänä huoneessa.
— Sananen teille, herra de Tressan, ennen kuin leikki alkaa! hän huusi, ja hänen sävynsä oli niin käskevä, että miehet pysähtyivät kuin lattiaan naulattuina vilkuillen markiisittareen ja odottaen häneltä uutta määräystä.
— Mitä sanomista teillä on minulle? tiedusteli Tressan, koettaen tehdä sävynsä röyhkeäksi.
— Tämä: Palvelijani tietää, missä olen, ja jollen aivan lähipäivinä pääse vahingoittumattomana Condillacista hänen luokseen, on hänen ratsastettava Pariisiin ja vietävä sinne minulta saamansa kirje. Siinä kirjeessä syytetään teitä osallisuudesta näihin Condillacissa suoritettuihin häpeällisiin vehkeilyihin. Siinä selostetaan, kuinka te epäsitte minulta apunne, kuinka uhmailitte kuningattaren käskyjä, joiden tuojana minä olin; ja jos lisäksi saadaan näytetyksi toteen, että minä olen menettänyt henkeni teidän petollisuutenne ja niskuroimisenne tähden, niin lupaan, ettei mikään koko maailmassa voi pelastaa teitä hirsipuusta.
— Älkää kuunnelko häntä, monsieur! huudahti markiisitar nähdessään Tressanin hätkähtävän ja perääntyvän äkillisen pelon vallassa. — Se ei ole muuta kuin epätoivoisen miehen juoni.