»Ja nyt, herra Hogan», jatkoi Kenneth kopeasti, »on parasta, että annatte minulle takaisin kirjeeni ja päästätte minut vapaaksi, ennen kuin aiheutan teille niin paljon vahinkoa, että riiputte hamppuköydessä.»
Hogan katsoi nuorukaisen punoittavia kasvoja veitikkamaisen hämmästyneenä, ja nyt seurasi kotvan äänettömyys. Sitten kapteeni yhä katsoen Kennethiin veti miekan hitaasti tupesta. Nuorukainen vetäytyi huudahtaen taaksepäin. Hogan päästi oikein hirnuvan naurun ja pujotti miekan kärjen kirjeen sinetin alle.
»Älkää pelätkö, suur'uhkailija», sanoi hän ystävällisesti. »Minulla ei ole vähääkään aikomusta käydä kimppuunne, ei ainakaan vielä.» Hän keskeytti sinetin rikkomisen. »Jotta ette hautoisi vahingollista itsepetosta, rakas master Stewart, niin sallikaa minun muistuttaa teille, että olen irlantilainen enkä mikään hölmö. Pidättekö mainettani niin vähäpätöisenä, että jättäessäni Kaarle-kuninkaan kerjäläisarmeijan liittyäkseni Yhteishyvän armeijaan en olisi oivaltanut joka hetki kohtaavani jonkun, joka oli kuullut minun urotöistäni ja saattaisi antaa minut ilmi? Te ette tapaa minua väärällä nimellä kulkevana. Olen täällä sir Harry Hoganina, entisenä irstailevana Egyptin faaraona, Kaarle Stuartin alamaisena, paatuneena, sokeana amalekilaisten armeijan soturina, erehtyvänä syntisenä, mutta Ylimmän armosta kääntyneenä, intomielisenä ja uskollisena Israelin sotilaana. Siinä oli pyhittelemistä ja kohentelemista ja piru tiesi mitä, ennen kuin tämä kadonnut lammas saatiin takaisin tarhaan.»
Hän lausui sanansa nenä-äänellä ja koirankurinen ilme silmissään katsoen Kennethiin.
»Niin, master Stewart, kertokaa heille mitä haluatte, niin he kertovat teille takaisin vielä enemmän osoittaakseen teille, kuinka ihmeellisesti armon aurinko on minulle paistanut.»
Hän nauroi taas ja mursi sinetin. Kenneth katsoi hänen toimiaan nolona ja masentuneena, yrittämättä enää puuttua puheeseen. Mitä hyötyä siitä olisi!
»Olisitte tehnyt viisaammin, nuori mies, jos olisitte ollut vähemmän hätäinen. Se on paha vika nuorisossa, eikä sitä voi korjata mikään muu kuin elämä — jos nimittäin elätte niin kauan. Teidän erinomainen huolenpitonne kirjeestä saa minut avaamaan sen.»
Kenneth nyrpisti nenäänsä miehen päätelmälle ja kohautellen hartioitaan kääntyi poispäin.
»Ehkäpä, master viisastelija, kun olette lukenut kirjeen, olette huomaava, miten itsekkyyskin saattaa viedä ihmisen kohtalokkaisiin erehdyksiin. Toivottavasti pystytte myös antamaan tyydyttävän selityksen sekaantumisestanne eversti Priden kirjeenvaihtoon.»
Mutta Hogan ei kuullut, mitä toinen sanoi. Hän oli avannut kirjeen ja heti ensimmäiset sanat luettuaan rypisti otsaansa. Hänen lukiessaan eteenpäin rypyt syvenivät ja hänen luettuaan kirjeen kokonaan pääsi kirous hänen huuliltaan.