Käsilyhdyn valossa hän satuloi toisen pienistä ratsuhevosista ja vei sen pihalle. Hän avasi portin, joka vei edessä olevalle kedolle, ja käski Hogania astumaan satulaan. Hän piti hänelle jalustinta ja keskeyttäen Hoganin vuolaan kiitostulvan toivotti lähtijälle onnellista matkaa ja kehoitti tätä järjestämään mahdollisimman paljon maantietä itsensä ja Penrithin välille aamun koittoon mennessä.
Kolmas luku
Syvästi alakuloisena palasi Crispin kamariinsa ja istuutui väsyneenä makuutilalleen. Kyynärpäät polvia vasten ja kädet poskilla hän tuijotti suoraan eteensä. Hänen teräksenharmaat silmänsä, jotka tavallisesti loistivat kirkkaina, olivat epätoivon sumentamat ja hänen hienolla otsallaan näkyi syviä vakoja.
Huoahtaen hän vihdoin nousi ja hypisteli sattumoisin Kennethin taskusta ottamiaan papereita. Silloin sattui hänen katseensa erääseen niissä olevaan allekirjoitukseen. »Gregory Ashburn» oli siinä.
Tuhkanharmaaksi kävivät hänen kasvonsa, kun hän näki tuon nimen, ja hänen kätensä, joita ei mikään vaara vielä ollut saanut vapisemaan, värisivät kuin haavan lehdet. Kuumeentapaisesti hän levitti paperin, ja silmiin, jotka äsken olivat olleet sameat, tuli nyt julma ja raivoisa katse hänen lukiessaan paperin sisältöä.
Rakas Kenneth. — Kirjoitan sinulle taas siinä toivossa, että saisin sinut jättämään Skotlannin ja sellaisen kuninkaan palvelemisen, jonka aikeet eivät menesty eivätkä voi menestyä. Cynthialla on ikävä, ja jos sinä yhä pysyt poissa Marleigh'n linnasta, täytyy hänen väkisinkin pitää sinua nahjusmaisena sulhasena. Koska minulla ei ole muuta voimakasta keinoa, jonka avulla saisin sinut vedetyksi Perthistä Sheringhamiin, niin arvelin tämän auttavan siinä, missä muut keinot ovat pettäneet. Me odotamme siis sinua tulevaksi ja juomme terveydeksesi joka päivä. Cynthia pyytää sulkeutua muistoosi, kuten veljenikin, ja toivotamme sinut tervetulleeksi Marleigh'n linnaan, rakas Kenneth.
Sinun Gregory Ashburn.
Kahdesti Crispin luki kirjeen. Sitten hän hammasta purren ja silmät tuimina vaipui ajatuksiinsa.
Merkillinen sattuma! Tämä poikanen, jonka hän oli tavannut Perthissä ja merkinnyt komppaniansa luetteloihin, oli Ashburnien ystävä — Cynthian sulhanen. Kuka mahtoi Cynthia olla?
Pitkään ja syvästi hän mietti kohtalon leikkiä, sillä hän uskoi, että kohtalo oli nyt käynyt työhön auttaakseen häntä ilmaisemalla itsensä tuon allekirjoituksen kautta juuri samalla hetkellä, kun hän oli menettämäisillään toivonsa. Mielessään hän kertasi tapaamisensa nuoren miehen kanssa Perthin linnanpihalla kaksi viikkoa sitten. Jokin hänen käytöksessään, olennossaan oli kiinnittänyt hänen huomiotaan. Hän oli ensin katsonut häntä yli olkain, mutta sitten oli hän lähestynyt häntä ja kysynyt tylysti hänen nimeään ja millä asioilla hän liikkui. Nuori mies oli vastannut hänelle varsin kohteliaasti sanoen olevansa Kenneth Stewart Bailienochystä ja että hän oli tullut tarjoamaan kuninkaalle palvelustaan. Nuorukainen oli kiinnittänyt Crispinin mieltä ja hän sai hankituksi hänelle luutnantin paikan omassa komppaniassaan. Häntä ällistytti sangen suuresti se seikka, että nuorukainen, jota hän ei koskaan ennen ollut nähnyt, veti häntä niin voimakkaasti puoleensa. Nyt näytti hänestä asia selvältä. Se oli kohtalon keinoja.