»Mutta minä olen puolta kookkaampi kuin hän!»
»Parempi ahdas takki selässä kuin tiukka nuora kaulassa, Harry.
Odotahan!»
Ottaen kynttilän hän poistui huoneesta palatakseen hetkisen kuluttua takaisin Kennethin takki kädessään. Hän oli ottanut sen nukkuvan nuorukaisen huoneesta.
»Asetakki pois», komensi hän ja tyhjenteli puhuessaan Kennethin takin taskuja. Nenäliinan ja muutamia papereita hän niistä löysi ja heitti ne huolettomasti vuoteelle. Sitten hän auttoi irlantilaista pujottautumaan takkiin.
»Herra antakoon minun syntini anteeksi», vaikeroi mies tuntiessaan takin ahdistavan selkäänsä ja puristavan jäseniään. »Antakoon hän minulle anteeksi ja auttakoon minut onnellisesti Penrithistä ja Cromwellin leiriin, niin en koskaan enää kadu sitä, että pahoittelin erään narrin kohtaloa, jonka tyttöstä tulin lähennelleeksi liian rohkeasti.»
»Ota tuo sulka hatustasi», sanoi Crispin.
Hogan noudatti käskyä huoahtaen:
»Totta puhuu Raamattu mainitessaan, kuinka monenlaista osaa ihminen elämässään joutuu näyttelemään.»
»Ellet paranna tietojasi Raamatun tuntemisessa, niin et luultavasti kovinkaan kauan näyttele osaasi», sanoi Crispin katsahtaen häneen. »Kas niin, mies, sinä olet varsin hyvä nyt. Takki on tosin hieman kireä selästä ja helmastaan lyhyt, mutta ei kuitenkaan niin kireä eikä niin lyhyt, ettei se olisi käärinliinaa parempi. Ja se on kuitenkin toinen vaihtoehto, Hogan.»
Hogan vastasi kiroamalla sekä takkinsa lyhyyttä että huonoa onneaan. Sen tehtyään — eikä se suinkaan ollut mikään pieni annos — hän ilmoitti olevansa lähtövalmis, jonka jälkeen Crispin johdatti hänet ulos ja siellä erääseen vajaan, jota käytettiin tallina.