»Vaaraa? Minulle!» huudahti Crispin.
»Niin, siitä, että olet pitänyt minua täällä. Tuo nulikka Montgomeryn jalkaväestä epäilee sinua.»
»Epäilee! Olenko minä sellainen olkiukko, jonka epäluulon henkäyskin voi kaataa?»
»Mutta siinä oli myös sinun luutnanttisi Kenneth Stewart läsnä.»
»Joka on ollut mukana auttamassa sinua pakoon ja jonka ainoa keino oli pitää suunsa kiinni, ellei tahdo silmukkaa omaan kaulaansa! Tulehan, Harry», sanoi hän sitten rivakasti, »aika kuluu ja meidän täytyy saada sinut turvaan.»
Hogan nousi huoahtaen.
»Anna minulle hevonen», sanoi hän, »ja jumaliste, huomispäivä on tapaava minut Cromwellin leirissä. Taivas auttakoon ja palkitkoon sinua, Cris.»
»Meidän täytyy saada sinulle sopivammat vaatteet kuin nuo, varsinkin puritaanien leiriin paremmin käypä takki, koska sinä aiot näytellä sellaista osaa.»
»Mistä me sellaisen löydämme?»
»Minun luutnantillani on sellainen. Hän on presbyteerisestä
Skotlannista kotoisin ja komeilee oikein pappismustassa.»