»Kutsu isäntä tänne», hän sanoi, ja pelästynyt Catherine totteli häntä juoksujalkaa.
Majatalonpitäjä tuli lyhty mukanaan taivutellen vanhaa selkäänsä nöyrästi.
»Onko teillä satulapatjaa?» kysyi Cynthia muitta mutkitta. »No, hölmö, mitä te tuijotatte? Onko teillä satulapatjaa?»
»On, on madam.»
»Entä renkiä, joka voisi ratsastaa kanssani Denhamiin, ja paria muuta miestä seuralaisiksi?»
»Ehkä voin hankkia ne, mutta…»
»Kuinka pian?»
»Puolen tunnin kuluttua, mutta…»
»Menkää sitten hankkimaan ne», keskeytti Cynthia polkien jalkaansa kärsimättömästi.
»Mutta, madam…»