»Menkää, menkää!» huusi hän yhä kiihtyvällä käskevällä äänellä.
»Mutta, madam», vastusteli isäntä epätoivoisena ja puhuen nopeasti ennättääkseen sanoa sanottavansa, »minulla ei ole levänneitä hevosia kymmenen mailin matkalle.»
»Lähden vasta viideltä», vastasi Cynthia nopeasti ajatellen vain hevosten saantia, olkoot ne sitten millaisia hyvänsä. »Menkää nyt älkääkä tulko takaisin, ennen kuin kaikki on valmista. Käyttäkää lähettejä, minä maksan kyllä hyvin ja ennen kaikkea: ei sanaakaan sille herrasmiehelle, joka tuli kanssani tänne.»
Suunnattomasti hämmästynyt isäntä lähti toimittamaan käskyjä hyvän palkkion toivossa.
Cynthia istui puoli tuntia turhaan ylläpitäen toivoa, että Crispin muistaisi häntä ja tulisi ennen kuin isäntä palaisi ilmoittamaan valmistustensa tuloksia. Mutta Crispiniä ei näkynyt tulevaksi, ja yksinäisyydessään tyttöparka vuodatti muutamia kyyneleitä, joitten lähde oli pikemminkin viha kuin suru. Hän kutsui palvelijansa ja käski tätä tulemaan seuraavana päivänä postin mukana perässä. Isännän hän palkitsi sormuksella, joka oli ainakin kaksikymmentä kertaa arvokkaampi kuin hänen tekemänsä palvelus, ja meni hänen johdattamanaan sivuoven kautta majatalon pihalle.
Täällä hän sai kolme hevosta, joista yksi oli varustettu satulapatjalla, jolla hänen piti ratsastaa lihavan tallipojan takana. Molempien toisten selässä istui kaksi kookasta ja hyvin aseistettua miestä, joista toinen oli varustettu suurella musketilla, jota hän piteli pöyhkeilevän lupaavasti.
Viittaansa kääriytyneenä nousi Cynthia tallipojan taakse ja seurue lähti Denhamiin päin. Cynthian unelma oli lopussa.
Master Quinn, majatalonpitäjä, katsoi heidän lähtöään epäilevin ja huolestunein silmin.
Sulkiessaan tallipihan porttia Cynthian mentyä hän pudisti pahaenteisesti harmaahapsista päätään ja mutisi itsekseen nöyrää kievarifilosofiaansa miesten kummallisesta menettelystä naisten kanssa ja naisten vielä kummallisemmasta menettelystä miesten suhteen. Ottaen sitten lyhtynsä hän astuskeli hitaasti ruokasäiliön puolelle, missä hänen vaimonsa odotti häntä.
Hihat käärittyinä korkealle punoittavien ja syväkuoppaisten kyynärpäittensä yläpuolelle seisoi mistress Quinn muovailemassa piirakkaa miehensä astuessa sisään ja asettaessa huoahtaen lyhtynsä maahan.