»Häh — mitä?» kysyi ukko hämmästyneenä, ja hänen punoittavat poskensa menettivät hieman väriään. Sillä siinä oli jotakin, jonka hän oli jättänyt pois laskelmistaan. Mutta mistress Quinn ei jäänyt vastaamaan. Hän oli jo menossa ovea kohti pyyhkien mennessään esiliinaansa taikinaisia käsiään. Epäluulo hänen aikeisiinsa nähden välähti hänen miehensä aivoissa.
»Mitä sinä aiot tehdä?» kysyi hän hermostuneena.
»Kertoa herrasmiehelle, mitä on tapahtunut.»
»Ei, sitä sinä et tee», huudahti ukko asettuen päättävästi hänen tielleen. »Aiotko sinä saattaa minut perikatoon?»
Emäntä katsahti häneen halveksivasti ja välttäen hänen otettaan pääsi ovelle ja siitä puoleenväliin käytävää, kun hänen miehensä tavoitti hänet ja otti häntä vyötäisistä kiinni.
»Oletko sinä järjiltäsi, nainen?» hän huusi. »Aiotko saattaa minut perikatoon?»
»Aiotko sinä saattaa minut perikatoon?» sanoi emäntä koettaen irrottaa hänen käsiään. Mutta ukko puristi häntä epätoivon vimmalla.
»Sinähän et mene», vannoi hän. »Tule takaisin ja anna herrasmiehen itse huomata, mitä on tapahtunut. Uskallanpa vannoa, ettei se hänelle paljoakaan kipua tuota. Hän on laiminlyönyt tyttöä pahanpäiväisesti sen jälkeen kun he saapuivat tänne, ei ole epäilystäkään siitä, että hän on kyllästynyt tyttöön. Ainakaan hänen ei tarvitse tietää, että minä annoin hänelle hevoset. Anna hänen luulla, että tyttö pakeni jalkaisin, kun mies sen huomaa.»
»Minä menen», vastasi emäntä itsepintaisesti vetäen miestään pari kolme askelta lähemmäksi ovea. »Herraa täytyy varoittaa. Ei käy päinsä, että nainen karkaa miehensä luota minun talossani ilman että siitä miehelle ilmoitetaan.»
»Minä lupasin hänelle sen», alkoi mies.