»Mitä minä sinun lupauksistasi!» sanoi eukko. »Minä kerron sen hänelle, jotta hän voi lähteä karkulaisen jälkeen ja tuoda hänet takaisin.»
»Mutta sinä et tee sitä», intti ukko ottaen eukkoa vielä lujemmin vyötäisistä. Mutta silloin he kuulivat herttaisen ivallisen äänen puhuttelevan heitä.
»Peijakas, olipa kerrassaan hauska kuunnella teitä», sanoi ääni. He katsahtivat taakseen ja näkivät yhden majataloon pysähtyneistä kaupungin keikareista seisomassa kädet lanteilla kapeassa käytävässä ilmeisesti odottamassa ohipääsyä. »Liikuttava näky, sir», sanoi hän purevasti isännälle. »Ihmeellisen liikuttava näky nähdä teidän ikäisenne miehen vielä kuhertelevan rakkaan eukkonsa kanssa kuin mikäkin linnunpoikanen. Mieleni on paha, kun minun näin epähienosti täytyy häiritä kuherteluanne, mutta jos annatte minun mennä tästä ohi, niin voitte jatkaa rauhassa siveätä syleilyänne, sillä lupaan, etten katso taakseni.»
Häpeissään erosivat aviopuolisot silmänräpäyksessä. Mutta ennen kuin herrasmies ennätti ohi, livahti mistress Quinn todellisena opportunistina käytävää pitkin yleiseen saliin, ennen kuin hänen miehensä ennätti pidättää häntä.
Crispin istui Suffolk Armsin yleisessä salissa vastakkain erään sievän miekkosen kanssa, joka oli yhtä haisevaa myskiä ja koreaa nauhaa, ja heitä ympäröi puoli tusinaa herrasmiestä, jotka matkalla Lontooseen olivat pysähtyneet Staffordiin lepäämään.
Sievä herrasmies kiroili leveästi ja tekeytyi hirvittävän elostelevaksi vakuuttuneena siitä, että kaikki ympärillä olevat uskoivat hänen olevan samanlainen raisupää kaupungissakin.
Pakollisen viipymisen aiheuttaman ikävän poistamiseksi he olivat alkaneet pelata kruunulla, mutta panokset olivat kasvaneet hirvittäviksi summiksi. Onni oli alussa suosinut nuorta miestä, mutta sitä mukaa kuin panokset suurenivat, huononi hänen onnensa, ja silloin kun Cynthia ratsasti ulos tallipihasta, heitti herra Harry Foster viimeisen kultakolikkonsa kiroten pöytään.
»Piru vieköön», huokasi hän, »siinä oli viimeinen satasesta.»
Hän hypisteli surumielisenä mustassa tukassaan heiluvaa nauhaa, ja nähdessään, ettei uutta panosta kuulunut, Crispin alkoi nousta. Mutta nuori keikari pidätti häntä.
»Odottakaa, sir», hän sanoi. »Ei minulta vielä kaikki ole mennyt.
Jumaliste, me teemmekin tästä vielä yön.