»Hän vetäisi sormuksen sormestaan ja ylhäisen välinpitämättömin elein työnsi sen pöydän poikki.
»Paljonko panette?» ja sitten hän huusi yhteen hengenvetoon: »Poika, tuoppi olutta!»
Crispin katseli kalleutta huolettoman näköisenä.
»Kaksikymmentä karolusia», mutisi hän.
»Perhana, sir, teidän nenänne ilmaisee, että olette juutalainen, enempään puuttumatta. Sanokaa kaksikymmentäviisi, niin minä heitän.»
Suvaitsevaisesti hymyillen ja hartioitaan kohauttaen kuin mies, jolle kaksikymmentäviisi tai sata on yhdentekevää, Crispin myöntyi. He heittivät. Crispin sai enemmän ja voitti.
»Paljonko panette?» kysyi herra Foster, ja toinen sormus seurasi ensimmäistä.
Ennen kuin Crispin ennätti vastata, lennähti majatalon sisäosiin johtava ovi auki ja rouva Quinn tuli juosten saliin ponnistuksesta ja kiihkosta läähättäen. Oven pielessä seisoi isäntä epäröiden ja pelon vallassa. Kumartuen Crispinin korvan juureen rouva Quinn ilmoitti tietonsa kuiskaamalla niin äänekkäästi, että useimmat ympärillä olevista sen kuulivat.
»Mennyt?» huudahti Crispin äärimmilleen hämmästyneenä.
Vaimo osoitti sormellaan isäntää, ja käsittäen, että nainen kehoitti häntä kääntymään isännän puoleen, Crispin kutsui häntä luokseen.