»Mitä te tiedätte asiasta, isäntä?» hän huusi. »Tulkaa tänne ja kertokaa, minne hän lähti.»
»En tiedä», vastasi isäntä ja kuvasi sitten yksityiskohdittain Cynthian lähdön sekä ilmoitti, että lady näytti sangen vihaiselta.
»Satuloikaa minulle hevonen», sanoi Crispin isännälle, nousi seisomaan ja heitti herra Fosterin sormuksen pöydälle, niinkuin sillä ei olisi ollut mitään arvoa. »Sanoitte hänen lähteneen Denhamiin päin? Sukkelaan, mies!» Ja isännän poistuessa hän kokosi pöydältä rahat ja voittamansa sormuksen taskuihinsa ja yritti lähteä.
»Hei, hei!» huudahti herra Foster. »Minne nyt niin äkkiä kiire?»
»Valitan, sir, että onnetar on ollut teille epäsuopea, mutta minun täytyy mennä. Asianhaarat vaativat, että…»
»Helvettiin asianhaarat!» karjui herra Foster nousten seisomaan. »Te ette jätä minua näin!»
»Luvallanne, sir, minä teen sen.»
»Mutta te ette saa minun lupaani!»
»Sitten täytyy minun onnettomuudekseni mennä ilman sitä. Mutta minä palaan».
»Sir, se on vanha satu!»