»Periköön tuho sinun poikasi, ja tyttäresi tulkoot portoiksi», ärjyi eunukki, jota äkkiä raivostuttivat nuo pahat uutiset ja niihin liittyvä solvaus.
Mutta Tsamanni vain nauroi ja vastasi hänelle olan takaa: »Tulkoon pojistasi kaikista sulttaaneja, Ajub!»
Yhä väristen vihasta, joka kerrassaan hälvensi uutisten aiheuttaman pelon, Ajub vieri valtiattarensa luo tuota pahaa viestiä vieden.
Fenzileh kuunteli häntä tylsän vimman vallassa. Sitten hän alkoi sättiä herraansa ja orjatyttöä yhtaikaa ja rukoili Allahia murtamaan heidän luunsa ja mustentamaan heidän kasvonsa ja mädännyttämään heidän lihansa, rukoili yhtä kiihkeästi kuin henkilö, joka on syntynyt ja kasvanut ainoassa oikeassa uskossa. Tuosta raivonpuuskasta toivuttuaan hän painui hetkeksi mietteisiin. Vihdoin hän hypähti seisaalleen ja käski Ajubia katsomaan, ettei kukaan kurkkinut ovilla salaa kuuntelemassa.
»Meidän täytyy toimia, Ajub, ja toimia nopeasti. Muuten joudun tuhon omaksi, ja kerallani tuhoutuu Marzak, joka ei kykene yksin isäänsä vastustamaan. Sakr-el-Bahr tallaa meidät maan tomuun», Äkkiä sai eräs ajatus hänet vaikenemaan. »Allahin nimessä, hän on voinut toimia määrätyssä tarkoituksessa tuodessaan kerallaan tuon valkonaamaisen porton. Mutta meidän täytyy ehkäistä hänen aikeensa ja meidän täytyy ehkäistä Asadin aikeet. Muuten olet hukassa sinäkin, Ajub.»
»Ehkäistä hänen aikeensa?» virkkoi vesiiri hämmästyen tuon naisen terävää sielun ja ruumiin tarmoa, jonka vertaista ei ollut milloinkaan ennen naishenkilössä havainnut. »Ehkäistä hänen aikeensa?» toisti hän.
»Ensinnä on toimitettava tuo eurooppalainen tyttö pois hänen ulottuviltaan.»
»Hyvä ajatus — mutta miten?»
»Miten? Eikö älysi keksi mitään keinoa? Eikö lihavassa päässäsi ole minkäänlaista älyä? Sinun pitää tarjota enemmän kuin tarjoaa Tsamanni, tai vielä mieluummin toimittaa joku tekemään se puolestasi ja siten ostaa tyttö minulle. Sitten pidämme huolta siitä, että hän häviää nopeasti ja kaikessa hiljaisuudessa, ennenkuin Asad keksii hänestä jälkeäkään.»
Ajubin kasvot kalpenivat, ja hänen leukansa heltat tutisivat. »Entä… entä hinta? Oletko ottanut huomioon, mitä se maksaa, oi Fenzileh? Miten käy, kun Asad saa sen tietää?»