Hamet oli kiukuissaan siitä, että hänen alkuperäinen tarjouksensa oli ylitetty kaksinkertaiseksi. »Koraanin nimessä, minä olen ostanut Susista kolmea tukevaa tyttöä halvemmalla.»
»Vertaatko litteänaamaista Susin tyttöä tähän narsissisilmäiseen naisten helmeen?» ivaili dalal.
»Olkoon menneeksi kaksisataakymmenen», murahti Hamet harmistuneena.
Kiukkuinen Tsamanni arveli, että oli tullut sovelias hetki ostaa tyttö herralleen, niinkuin käsketty oli.
»Kolmesataa», virkkoi hän lyhyesti, saattaakseen asian päätökseen.
Mutta samassa kuului kimakka ääni hänen takaansa huutavan: »Neljäsataa.»
Hän käännähti hämmästyneenä katsomaan taaksensa ja näki siellä Ajubin ivallisen naaman. Ostajien joukosta kuului äänten hyrinää; useat kurkottivat kaulojansa nähdäkseen edes vilahdukselta tuon anteliaan huutajan.
Jusuf nousi kiivaasti seisaalleen. Hän ilmoitti kiukkuisesti tallaavansa viimeistä kertaa Algierin orjatorin tomua ja viimeistä kertaa olevansa siellä orjia ostamassa.
»Zem-Zemin kaivon nimessä», vannoi hän, »kaikki ihmiset ovat näillä markkinoilla kuin noiduttuja. Neljäsataa filipiä frankkilaisesta tytöstä! Allah lisätköön rikkauttanne, sillä totisesti te sitä tarvitsette.» Äärettömän harminsa vallassa hän asteli portille, raivasi kyynäspäillään tien väkijoukon halki ja poistui koko markkinapaikalta.
Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt äänenkantamaa kauemmaksi, hinta oli jälleen noussut. Tsamannin toipuessa äkkiä ilmaantuneen kilpailijan aikaansaamasta hämmästyksestä dalal oli saanut houkutelluksi turkkilaisen lupaamaan enemmän.
»Tämä on sulaa hulluutta», valitti viimeksimainittu. »Mutta tyttö miellyttää minua, ja jos Allah armollinen katsoo hyväksi opastaa hänet oikeaan uskoon, niin hänestä voi tulla haaremini valo. Neljäsataakaksikymmentä filipiä siis, oi dalal, ja Allah suokoon anteeksi runsaskätisyyteni.»