»Niin tekee», virkkoi dalal, »kunhan saat vainajan jälleen henkiin.»
Sitten hän kääntyi muhkean Ajubin puoleen, joka nyki hänen lievettään.
Hän kumartui kuuntelemaan, mitä paššan puolison vesiiri hänelle
supatti. Sitten hän noudatti pyyntöä ja käski tuoda esiin Rosamundin.
Rosamund ei ollenkaan vastustellut, vaan liikkui eteenpäin omituisen elottomaan tapaan, ikäänkuin unissakävijä tai huumautunut. Hän seisoi siinä avoimen torin helteessä ja hehkussa dalalin vieressä kaivon luona, ja dalal ylisti hänen ruumiillisia hyviä ominaisuuksiaan, käyttäen kuten ainakin sitä frankkilaiskieltä, joka oli kaikkien markkinoille keräytyvien heimojen yleisesti käyttämä väline — kieltä, jota Rosamund Ranskassa hankkimansa ranskankielen taidon nojalla kykeni kauhukseen ja häpeäkseen ymmärtämään.
Ensimmäinen hinnantarjooja oli sama muhkea maurilainen, joka oli yrittänyt ostaa molempia nuubialaisia. Hän nousi tarkastelemaan Rosamundia läheltä ja lienee ollut tyytyväinen, koska tarjosi hyvän hinnan ja tarjosi sen ylenkatseellisen varmana siitä, ettei kukaan tarjoisi enempää.
»Sata filipiä tuosta maitokasvoisesta tytöstä.»
»Se ei riitä. Katsohan, kuinka kuutamokirkkaat ja kauniit hänen kasvonsa ovat», virkkoi dalal astellessaan eteenpäin. »Tšigil antaa meille kauniita naisia, mutta yksikään Tšigilin nainen ei ole läheskään niin kaunis.»
»Sataviisikymmentä», sanoi Levantin turkkilainen sormiansa napsahduttaen.
»Ei riitä vieläkään. Katso, kuinka pitkäksi Allah on sallinut hänen kasvaa. Katso, kuinka ylpeästi hän kantaa päätänsä, katso, kuinka hänen silmänsä hohtavat! Allahin nimessä, hän on kyllin hyvä kaunistamaan itsensä sulttaanin haaremia.»
Hän ei sanonut enempää kuin minkä ostajat havaitsivat todeksi. Nyt näkyi kiihtymys väreilevän katselijoiden tavallisesti välinpitämättömissä riveissä. Eräs Jusuf-niminen maurilainen tarjosi heti kaksisataa.
Mutta dalal lauloi yhä ylistystänsä. Hän kohotti Rosamundin toisen käsivarren tarkastettavaksi, ja Rosamund suostui siihen katse maahan luotuna ja ilmaisematta muuta harmistumisen merkkiä kuin kevyen punan, joka levisi hänen kasvoihinsa ja hävisi kohta.
»Katso näitä jäseniä; ne ovat pehmeät kuin Arabian silkki ja norsunluutakin valkoisemmat. Katso noita huulia, jotka ovat kuin granaattiomenan kukkaset. Hinta on nyt kaksisataa filipiä. Mitä annat sinä, oi Hamet?»