Tsamanni kääntyi olkapäitään kohauttaen jälleen dalaliin päin. »Tuhat filipiä», virkkoi hän lyhyesti.
»Hiljaa siellä!» huusi jälleen dalal. »Hiljaa, ja kiittäkää Allahia, joka lähettää hyviä hintoja.»
»Tuhat sata», virkkoi Ajub vääjäämättä.
Nyt Tsamanni oli lyöty, koska oli saavuttanut Asadin mainitseman huiman ylimmän hinnan. Hänellä ei ollut oikeutta mennä pitemmälle eikä hän uskaltanut niin tehdä neuvottelematta ensin paššan kanssa. Mutta jos hän lähtisi torilta siinä tarkoituksessa, niin Ajub veisi sillävälin tytön. Hän huomasi olevansa kahden tulen välissä. Jos hän suostuisi toisen laudalta lyötäväksi, hänen isäntänsä varmaan purkaisi häneen kiukkuansa. Jos hän taas menisi sen rajan yli, joka oli mainittu huolettomasti kaiken mahdollisuuden tuolla puolen sijaitsevana, niin hänen voisi käydä yhtä huonosti.
Hän kääntyi väkijoukkoon päin hurjasti käsillään elehtien. »Profeetan parran nimessä, tuo kerskailija, joka ei ole kuin tuulta ja lokaa, pitää meitä pilkkanansa. Hän ei aiokaan ostaa. Onko kukaan kuullut maksettavan orjatytöstä puoltakaan sen vertaa?»
Ajubin vastaus oli kaunopuheinen: hän veti esiin pullean kukkaron ja heitti sen maahan niin että kultakolikot pehmeästi kilahtivat. »Tuossa on minun takaajani», vastasi hän irvistellen erittäin hyvätuulisesti, nauttien täysin siemauksin vihamiehensä raivosta ja häpeäänjoutumisesta ja nauttien siitä aivan ilmaiseksi. »Luenko tuhat sata filipiä, oi dalal?»
»Jos vesiiri Tsamanni siihen tyytyy.»
»Tiedätkö, kenelle minä ostan?» ärjyi Tsamanni. »Paššalle itselleen, Asad-ed-Dinille, Allahin ylentämälle.» Hän läheni Ajubia kädet kohotettuina. »Mitä sanotkaan hänelle, sinä koira, kun hän vaatii sinut vastaamaan siitä, että olet rohjennut tarjota enemmän kuin hän?»
Tuo raivo ei kumminkaan liikuttanut Ajubia vähääkään. Hän levitti lihavat kätensä, hänen silmänsä räpyttelivät ja paksut huulet suipistuivat. »Mistäpä sen tietäisin; eihän Allah ole luonut minua kaikkitietäväksi! Olisit sanonut aikaisemmin. Niin minä vastaan, jos pašša minulta kysyy, ja pašša on oikeamielinen».
»Minä en tahtoisi olla sijassasi — en, vaikka saisin Stambulin valtaistuimen».