»En minäkään sinun sijassasi, Tsamanni, sillä olethan saanut raivoissasi keltataudin.»
Niin he seisoivat tuijotellen toisiinsa, kunnes dalal kutsui heidät käsillä olevaan asiaan.
»Hinta on nyt tuhat sata filipiä. Suostutko joutumaan häviölle, vesiiri?»
»Koska Allah niin tahtoo. Minulla ei ole valtaa mennä kauemmaksi.»
»Niinpä hän on tuhannesta ja sadasta filipistä Ajub —»
Mutta kauppa ei ollut vielä lopussa. Portilla tungeksivasta taajasta parvesta kuului terävä ääni:
»Tuhat kaksisataa filipiä tuosta frankkilaisesta tytöstä.»
Dalal, joka oli otaksunut mielettömyyden äärimmäisen rajan jo saavutetuksi, joutui nyt uuden hämmästyksen valtaan. Väkijoukko huusi ja hihkui ja mylvi osittain intoutuneena, osittain ivaillen, ja Tsamannikin ilahtui huomatessaan areenalle astuvan uuden taistelijan, joka kenties kostaisi hänen puolestaan Ajubille. Väkijoukko väistyi nopeasti oikeaan ja vasempaan, ja avoimelle alueelle ilmaantui Sakr-el-Bahr. Hänet tunnettiin heti, ja jumaloiva joukko tervehti häntä huutaen yhteen ääneen hänen nimeänsä.
Berberiläinen nimi ei antanut minkäänlaista vihjausta Rosamundille, joka sitäpaitsi ei nähnyt tulijaa, koska seisoi selin porttiin. Mutta hän tunsi äänen ja se sai hänet vavahtamaan. Hän ei voinut ollenkaan käsittää, minkätähden tarjous ja siihen epäilemättä sisältyvä tarkoitus herätti kauppiaissa sellaista kiihtymystä. Hän oli tosin jo aikaisemmin ihmetellyt, millainen katala tarkoitus Oliverilla mahtoi olla mielessään, mutta nyt, hänen äänensä kaikuessa, tuo ihmettely häipyi pois, ja asia selvisi hänelle. Oliver oli pysytellyt väkijoukossa odottaen, kunnes olisi yksi ainoa ostaja jäljellä, ja nyt hän astui esiin ostaakseen hänet omakseen — orjakseen!
Rosamund sulki hetkeksi silmänsä ja rukoili Jumalaa estämään hänen aiettaan toteutumasta. Mikä muu kohtalo tahansa, mutta ei tuota; Rosamund tahtoi riistää häneltä senkin tyydytyksen, että iskisi tikarin rintaansa niinkuin andalusialainen tyttö rukka oli tehnyt. Hänen kiihkeän kauhun valtaan joutuneessa mielessään liikkui melkein täydellisen tajuttomuuden aalto. Hetken aikaa tuntui maaperä järkkyvän ja kohoavan hänen jalkojensa alla. Sitten tuo pyörrytys hälveni, ja hän oli jälleen oma itsensä. Hän kuuli väkijoukon ulvovan »Ma’š’Allah!» ja »Sakr-el-Bahr!» ja dalalin vaativan ankarasti hiljaisuutta. Kun melu oli vaiennut, kuului dalal huudahtavan: