»Kuinka voit tulla tänne, minun luokseni ja näin!» moitti Oliver. »Jos asia tulisi herrasi korviin, niin kuinka kävisikään sinun ja minun? Pois täältä, nainen, ja heti!» kehoitti hän.
»Ei ole pelkoa siitä, että hän saa asian tietää, ellet itse sitä hänelle kerro», vastasi Fenzileh. »Sinulta minun ei tarvitse pyytää asiaa anteeksi, kunhan muistat, ettet ole itsekään syntynyt muhamettilaiseksi.»
»Mutta Algier ei ole kotoinen Sisiliasi, ja olitpa syntynyt miksi tahansa, sinun on hyvä muistaa, mikä nyt olet.»
Sakr-el-Bahr alkoi juurta jaksain selittää hänen mielettömyytensä koko laajuutta, mutta Fenzileh keskeytti hänen puhetulvansa.
»Nuo ovat turhia juttuja, jotka vain viivyttävät minua.»
»Kerro siis asiasi heti, Allahin nimessä, jotta poistut sitä pikemmin.»
Fenzileh noudatti tuota vastaansanomatonta kehoitusta. Hän osoitti Rosamundia. »Asia koskee tuota orjatyttöä», sanoi hän. »Minä lähetin vesiirini tänään markkinoille käskien ostaa hänet minulle.»
»Sen arvasin», virkkoi Sakr-el-Bahr.
»Mutta sinä näytät häneen mielistyneen, ja se houkkio suostui häviöön.
»Entä sitten?»