»Koraanin nimessä», virkkoi Bisken, »tarvitset varmaan koko taitosi, jos mielit ampua yhtä hyvin, Marzak.»
»Minä en valinnut tuota maalia», vastasi Marzak nyreissään.
»Sinä haastoit kilpailuun, Marzak», huomautti hänen isänsä. »Siitä syystä oli maalin valitseminen hänen asiansa. Hän valitsi miehen maalin, ja minä vakuutan Mohammedin parran nimessä, että hän näytti meille, kuinka ampuu mies.»
Marzak olisi mielellään viskannut jousensa pois ja luopunut ajatuksestaan saada sen avulla selkoa niinikorin sisällyksestä, mutta käsitti, että sellainen menettely nyt välttämättä saattaisi hänet häpeään. Hän kohotti jousensa hitaasti tähdäten tuohon kaukaiseen maaliin.
»Varo vahtisotilasta kukkulan laella», varoitti Sakr-el-Bahr. Toiset nauroivat partaansa.
Nuorukainen jännitti vihoissaan jousensa. Jänne lauloi, ja nuoli iski kukkulan kupeeseen ainakin kymmenen askelen päässä maalista.
Koska ampuja oli paššan poika, ei kukaan uskaltanut nauraa avoimesti, Asadia ja Sakr-el-Bahria lukuunottamatta. Mutta yleinen hihitys ilmaisi sitä ivaa, jonka alaiseksi kerskailijan täytyy joutua.
Asad silmäili häntä hymyillen melkein alakuloisesti. »Näetkö nyt», sanoi hän, »mihin joudut kerskatessasi kykeneväsi Sakr-el-Bahrin kanssa kilpailemaan.»
»Tahtoani ei täytetty maali-asiassa», kuului katkera vastaus.
»Suututitte minut, ja tähtäykseni kävi epävarmaksi.»
Sakr-el-Bahr lähti ylähangan suojakaiteen luo otaksuen asian päättyneen siihen. Marzak piti häntä silmällä.