»Mitä?»
»Helvettiä, kadotusta ja iankaikkista tulta», murahti laivuri ilmaisten omaa myöhään heräävää kauhuansa.
»Minä olen täyttänyt sen kohtalon, jonka Hänen Kaikkitietäväisyytensä on minulle määrännyt», vastasi sir Oliver. »Elämäni on ollut sellainen, miksi hän on sen määrännyt, koska ei mitään voi olla olemassa eikä tapahtua muuten kuin Hänen tahdostaan. Tuleeko siis minun pelätä kadotusta, kun olen ollut se, joksi Jumala on minut muovannut?»
«Tuo on pakanallista muhamettilaisten uskoa!» väitti master Leigh.
»Se on lohduttavaa», virkkoi sir Oliver, »ja sen tulisi voida lohduttaa sinunlaistasi syntistä.»
Mutta master Leigh ei huolinut lohdutuksesta. »Oh!» huokasi hän. »Kunpa voisin olla uskomatta Jumalaan!»
»Uskomattomuutenne ei voi tehdä häntä olemattomaksi enempää kuin uskonne voi häntä luoda», vastasi sir Oliver. »Mutta koska mielialanne on sellainen kuin on, eikö olisi parasta, että rukoilisitte?»
»Ettekö te rukoile puolestani?» kysyi heittiö haudantakaiseen kohdistuvan äkkinäisen pelon vallassa.
»Minä teen enemmänkin», virkkoi sir Oliver vihdoin. »Rukoilen teidän puolestanne — sir John Killigrew'ta, että henkenne säästetään.»
»Hän ei varmaankaan pyynnöstänne huoli!» nyyhkytti master Leigh.