»Tuolla Trefusis-niemessä Godolphinin kartanon varjossa huomenna kello kahdeksan aikaan illalla, kun ei ole vielä kuutamoa. Minä toimitan hänet sinne. Mutta pitäkää varanne, päänne pantiksi.»
»Luottakaa minuun», sanoi master Leigh. »Entä rahat?»
»Kun olette saanut hänet onnellisesti laivaan, tulkaa luokseni», virkkoi Lionel, siten osoittaen, ettei luottanut kapteeniinsa enempää kuin oli pakko luottaa.
Kapteeni oli täysin tyytyväinen. Jos tämä herra kieltäytyisi maksamasta, hän voisi tuoda sir Oliverin takaisin rannalle.
Niin he erosivat. Lionel nousi satulaan ja ratsasti pois, master Leigh teki käsistään torven ja huusi laivalle.
Kun seikkailija seisoi siinä odottaen hakemaan lähetettyä venhettä, hänen kasvoihinsa levisi vähitellen hymy. Jos master Lionel olisi sen nähnyt, hän olisi voinut kysyä itseltään, oliko turvallista ryhtyä kauppoihin sellaisen konnan kanssa, joka piti sanansa ainoastaan niin kauan kuin se oli hänelle edullista. Ja tässä tapauksessa master Leigh huomasi mahdollisuuden rikkoa lupauksensa edukseen. Hänessä ei ollut omaatuntoa, mutta hän, samoinkuin konnat yleensäkin, veti mielellään nenästä ylempäänsä konnaa. Hän aikoi pettää master Lionelin kaikkein hienoimmalla ja runollisimmalla tavalla ja nauraa hykersi itsekseen asiaa ajatellessaan.
Seitsemäs luku.
SATIMESSA.
Master Lionel oli melkein koko seuraavan päivän poissa kotoa sanoen syyksi, että suoritti joitakin ostoksia Trurossa. Hänen palatessaan kello lienee ollut yli puoli seitsemän, ja hän kohtasi sisään tullessansa sir Oliverin hallissa.
»Minulla on sinulle viesti Godolphinin kartanosta», virkkoi hän. Veli näytti jäykistyvän ja kalpenevan. »Minut tapasi portilla poika, joka pyysi sanomaan sinulle, että mistress Rosamund haluaa heti keskustella kanssasi.