»Te väitätte vielä itse niin», vakuutti hänelle kapteeni. »Tiedättekö, mitä minun käskettiin teille tehdä?»

»En totisesti tiedä enkä haluakaan tietää», kuului hämmästyttävä, väsyneellä äänellä lausuttu vastaus. »Jos aiotte kertoa asiasta minun huvikseni, pyydän teitä luopumaan vaivannäöstä.»

Tuo vastaus ei kapteenia auttanut. Hän tuprutti hetken piippuaan.

»Minua pyydettiin», sanoi hän sitten, »viemään teidät Berberian rannikolle ja myymään teidät sinne maurilaisten orjaksi. Olin suostuvinani tehtävään voidakseni teitä palvella.»

»Tuhat tulimmaista!» sadatti sir Oliver. »Te menette teeskennellessänne merkillisen pitkälle.»

»Sää on minua vastustanut. Aikomukseni ei ollut tulla näin kauas etelään kanssanne. Mutta myrsky ajoi meidät tänne. Nyt se on ohi, ja jos lupaatte olla esittämättä mitään syytöstä minua vastaan ja hieman hyvittää sitä vahinkoa, jonka joudun kärsimään poiketessani ohjelmastani ja menettäessäni lastin, jonka ajattelin saavani, käännän aluksen ja vien teidät takaisin kotiin viikon kuluessa.»

Sir Oliver silmäili häntä ja hymyili vihaisesti. »Millainen konna olettekaan, kun ette voi pitää kenellekään antamaanne sanaa!» huusi hän. »Ensin otatte vastaan rahoja viedäksenne minut pois, ja sitten pyydätte rahoja minulta luvaten viedä minut takaisin.»

»Te teette minulle vääryyttä, sir, vannon, että teette vääryyttä! Minä voin pitää sanani, kun kunnialliset miehet pitävät minua palveluksessaan, ja teidän pitäisi se tietää, sir Oliver. Mutta se, joka pitää konnalle antamansa sanan, on hölmö — ja se en ole minä, kuten myös tietänette. Minä olen suostunut tähän asiaan, jotta eräs konna tulisi paljastetuksi ja hänen aikeensa estyisivät ja lisäksi saadakseni hieman hyötyä tästä aluksestani. Minä puhun teille avoimesti, sir Oliver. Sain veljeltänne suunnilleen kaksisataa puntaa rahassa ja koruina. Antakaa te saman verta, niin —»

Mutta samassa oli sir Oliverin välinpitämättömyys kuin pois pyyhkäisty. Se valahti hänestä kuin vaate, ja hän istui eteenpäin kumartuneena, valppaana ja hieman kiukkuisenkin näköisenä.

»Mitä sanotkaan?» huusi hän, äänessä viiltävä sävy.