Alhaalle, keskikannelle, oli kerääntynyt pieni joukko merimiehiä alihangan puolelle katselemaan ulos merelle, keulakannella oli toinen samanlainen joukko, ja kaikki katselivat jännittyneinä eteenpäin ja kohti maata. He olivat Cap da Rocan kohdalla, ja huomatessaan kuinka paljon lähemmäksi rannikkoa alus oli joutunut siitä, kun hän oli viimeksi suuntaa määrännyt, kapteeni Leigh kirosi julmasti ruorissa olevaa perämiestään. Heidän etupuolellaan alihangan puolella ja Tajon suulla, josta oli merelle tullut — se oli epäilemättä ollut siellä väijymässä tällaista saalista — näkyi iso, korkeamastoinen prammipurjeilla varustettu alus, joka kiiti melkein tuulen edellä kaikki purjeet levitettyinä.
Tiukasti tuuleen suunnattu Pääsky, jonka mesaani- ja märssypurjeet olivat reivatut, kulki korkeintaan yhden solmuvälin espanjalaisen edetessä viisi — sen lähtösataman nojalla voi näet varmasti päätellä, että se oli espanjalainen alus.
»Alemmas tuuleen!» komensi kapteeni, hyppäsi ruoriin ja sysäsi kyynäspäällään peränpitäjän syrjään niin kiivaasti, että hän oli hoipertua kumoon.
»Itsehän suunnan määräsitte», huomautti mies.
»Sinä taitamaton hölmö», ärjyi laivuri. »Minä käskin sinua pysyttelemään samassa etäisyydessä rannikolta. Jos maa tulee tuijottaa meitä vastaan, onko meidän pidettävä suoraa suuntaa, kunnes siihen törmäämme?» Hän pyörähdytti ruoria ja käänsi aluksen tuuleen. Sitten hän jälleen jätti peräsimen miehen huostaan. »Tuohon suuntaan», käski hän, huusi komentosanoja mennessään ja siirtyi itse katsomaan, että niitä noudatettiin. Miehiä juoksi ruoritaljojen luo hänen käskyjään noudattaen, toiset kapusivat parvina purkamaan prammipurjeiden reivejä, toiset taas kiiruhtivat peräpuolelle tekemään samoin mesaanipurjeille, ja pian viiletti alus viheriässä vedessä, kaikki purjeet ylhäällä, suunnaten kulkunsa suoraan ulapalle.
Sir Oliver silmäili peräkeulasta espanjalaista. Hän huomasi sen kääntävän kompassipiirun verran ylähangan puolelle ja suuntaavan kulkunsa niin, että voisi katkaista heiltä tien. Vaikka se siten joutui tiukemmin tuuleen kuin Pääsky, se kuitenkin yhä saavutti kapteeni Leigh'n alusta, koska sen purjepinta oli melkoista suurempi.
Laivuri tuli takaisin perään ja seisoi siinä alakuloisesti katsellen toisen aluksen lähenemistä, kiroten itseään, kun oli purjehtinut sellaiseen satimeen ja vielä tuimemmin kiroten perämiestään.
Sillävälin sir Oliver tarkasteli Pääskyn asestusta, mikäli se oli nähtävissä ja ihmetteli itsekseen, millaiset varustukset mahtoivat olla alhaalla keskikannella. Hän esitti kapteenille asiaa koskevan kysymyksen, huolettomasti, ikäänkuin olisi ollut pelkkä sivustakatselija eikä olisi ollenkaan ajatellut omaa asemaansa aluksessa.
»Kiidättäisinkö minä tässä hankamyötäiseen, jos alukseni olisi asianmukaisesti varustettu?» urahti Leigh. »Olenko minä se mies, joka pakenee espanjalaista? Tahdon vain houkutella sen kyllin kauas rannikolta.»
Sir Oliver ymmärsi eikä virkkanut enää mitään. Hän huomasi keskikannella joukon miehiä, kantamuksinaan entraushakoja ja muita pieniä aseita, jotka he sijoittivat ison maston juurelle. Sitten juoksi tykkimies, tanakka mustanpuhuva veikko, jonka yläruumis oli paljas ja jolla oli haalistunut huivi turbaanin tavoin pään ympärille käärittynä, ylähangan puolella sijaitsevan messinkitykin luo muutamien apulaistensa seuraamana.