Pääsky huojahteli saamastaan iskusta, kohosi hetkeksi oikeaan asentoon ja kallistui sitten arveluttavasti alihangan puolelle.
»Tuhannen helvetti!» ulvahti Leigh. »Se on saanut vuodon!» Sir Oliver näki espanjalaisen taas väistyvän, ikäänkuin tyytyväisenä tekoonsa. Perämiehen tykin laukaisemisesta ei tullut mitään, ja lähettämättä jäi yhteislaukauskin. Äkkinäinen kallistuminen oli kääntänyt ampuma-aukot merenpintaa kohti; kolmen minuutin kuluessa ne olivat sen tasossa. Pääsky oli saanut surmaniskunsa ja oli uppoamassa.
Iloiten siitä, ettei alus kyennyt enää tekemään mitään vahinkoa, espanjalainen luovi sen läheisyydessä odottaen varmaa lopputulosta ja aikoen poimia mahdollisimman paljon orjia katolisen majesteetin kaleereihin Välimerelle.
Niin toteutui Lionelin sir Oliverille suunnittelema kohtalo, ja siihen joutui ottamaan osaa myöskin master Leigh, rahalla ostettu veikko, joka ei suinkaan ollut ottanut mitään sellaista laskuihinsa.
TOINEN OSA
SAKR-EL-BAHR
Ensimmäinen luku.
VANKI.
Sakr-el-Bahr, Merihaukka, Välimeren vitsaus ja kristityn Espanjan kauhu, lepäsi pitkällään Spartel-niemen rinteellä.
Hänen yläpuolellaan, kallioiden harjalla, näkyivät tummanviheriänä viivana Araišin oranssilehdot — vanhan ajan kuuluisat Hesperidein tarhat, missä kypsyivät kultaiset omenat. Suunnilleen peninkulman päässä idässä näkyivät pilkkuina beduinileirin majat ja teltat hedelmällisellä smaragdinvihervällä laidunmaalla, joka levisi niin kauas kuin silmä kantoi, kohti Ceutaa. Lähempänä istui harmaalla kallionkielekkeellä hajareisin melkein alaston paimenpoika, notkea, ruskeapintainen nuorukainen, jonka kerittyä päätä kierteli kamelinkarvainen nuora ja joka tavan takaa puhalsi ruokohuilullaan surunvoittoisia ja epäsointuisia säveliä. Taivaan sinisestä korkeudesta kuului kiurun iloinen viserrys, ja alhaalta kaikui korvaan aina yhtä korkealla aaltoavan meren pehmeä kohina.