Nuori mies tuli hiukan levottomaksi moisesta kiihkeydestä.
"Totta", vastasi hän lyhyesti.
Kreivitär huokasi ja hymyili jälleen. "Olen hyvilläni. Toivoin teidän pitävän minusta, Bellarion. Pelkäsin Montferratin ruhtinattaren olevan… esteenä."
"Mitä hän estäisi? En oikein ymmärrä. Olisinko minä kiittämätön herra kreiville ja teille? Voisinko olla muuta kuin nöyrin orjanne?"
Kreivitär Beatrice katsahti häneen uudestaan, tällä kertaa kalpeana ja teräksenkiiltävin silmin.
"Ah, olette kiitollinen!" sanoi hän.
"Niinpä tietenkin."
"Niin. Kiitollisuus on kaunis piirre, ja harvinainen. Mutta tehän olette joka suhteessa hyveellinen, vai mitä?"
Hän pistelee, tuumi Bellarion.
He olivat ehtineet metsään. Ja yht'äkkiä ympäröi heidät äänettömyys.