"Ikäänkuin sellaista sanottaisiin. Toisinaan olette tylsä, Bellarion."
"Ehkä. Mutta ellei sitä sanota, niin miten se sitten saadaan tietää?"
"Miksipä olisin muuten nainut niin vanhaa miestä. Ei suinkaan tyttö voi rakastua isänsä ikäiseen mieheen…"
Bellarion jäykistyi. "En tiedä mitään tytöistä enempää kuin lemmestäkään. Ne ovat minulle täysin vieraita aloja."
Kreivitär huomasi, ettei nuorukainen ymmärtänyt vihjauksia, ja siksi kävi hän suoraan asiaan.
"Voisin antaa teille, mitä en voinut antaa hänelle, Bellarion", kuiskasi hän, katse maahan luotuna.
Bellarion hätkähti aivankuin olisi käärme pistänyt häntä. Hän toipui kuitenkin nopeasti.
"Kenties, ellei Facinoa olisi olemassa."
Kreivitär loi häneen synkän katseen. Bellarion jatkoi tyynesti:
"Olen hänelle uskollinen, niinkuin tekin, madonna. Ehkä en tunne kovinkaan monia miehiä, mutta luulen kuitenkin, että Facinon kaltaisia on perin vähän. Hänen lojaalisuutensa ja kunniantuntonsa estävät häntä täyttämästä toivomuksianne."