"Katsotaanpas", sanoi Buonterzo kiukusta kihisten. Hän lähetti sata miestä Travon kylään, käskien heidän tuoda sieltä ovia ja luukkuja niin paljon kuin suinkin löytäisivät.
Melkein kolme tuntia kului ennenkuin miehet palasivat. Mutta sitten aiottiinkin pitää kiirettä. Jousimiehet karkoitettaisiin kädenkäänteessä.
Buonterzo aloitti hyökkäyksen lähettämällä kolmesataa miestä kahlaamon yli. Kukin suojeli itseään Travosta tuodulla luukulla tai ovella, jota piteli kilpenä edessään. Keihäät oli sidottu vöihin.
Bellarion tirkisteli piilopaikastaan joelle ja näki tuon liikkuvan puuvarustuksen lähenevän. Taaempana valmistautui ratsujoukko seuraamaan tien avaajia. Nuori mies lähetti heti kaksi kolmannesta väestään hiukan etäämmäksi joen mutkaan, mistä käsin joen yli kahlaavat olivat alttiina nuolille.
Heidän sijoittuessaan uusiin asemiinsa lähestyi Buonterzon joukko jo toista rantaa. Sitä vastaan lähetettiin nyt kokeeksi sivusta parikymmentä nuolta. Vaikka näistä vain puolet osui maaliinsa, hätääntyivät hyökkääjät jälleen, Hehän luulivat olevansa suojassa kilpiensä takana. Toinen yhteislaukaus aiheutti täydellisen sekasorron.
Pian oli joessa kymmeniä ruumiita. Haavoittuneet yrittivät pelastautua maihin. Ovia ja lautoja uiskenteli vedessä. Rintama käännettiin äkkiä sinnepäin, mistä nuolet olivat tulleet, mutta silloin ampuivat Bellarionin metsikköön jättämät kolmekymmentä miestä vuorostaan. Mitä hirvittävin pakokauhu valtasi hyökkääjät. Eräät heittäytyivät suinpäin kahlaamosta syvään veteen, jolloin pari heistä hukkui, toiset taas perääntyivät sikinsokin lähtöpaikkaa kohti.
Buonterzo oli raivoissaan. Hän oli jo tajunnut, että Facino oli jättänyt vain murto-osan väestään perääntymistä suojelemaan. Estäisikö kourallinen jousimiehiä häntä pääsemästä vihollisen kimppuun.
Aurinko oli jo ehtimässä keskitaivaalle. Neljä tuntia oli nyt viivytty kahlaamon luona. Buonterzon kärsivällisyys oli loppumassa. Harkittuaan tuokion lähetti hän muutamia miehiä etsimään kahluupaikkaa ylempää joen varresta. Taas kului tunti hukkaan. Buonterzo erotti väestään viisisataa täysissä varustuksissa olevaa ratsumiestä ja määräsi nuoren ritari Varallon heidän johtajakseen.
"Menkää yli, vaikka menettäisittekin muutaman miehen", käski hän. "Vihollisia ei ole kahtasataa enempää, ja jos olette sisukas, voitatte heidät helposti. Heidän nuolensa eivät tehoa kaukaa ammuttuina. Älkää osoittako mitään sääliä älkääkä ottako vankeja."
Nuolisade rapisi vahinkoa tekemättä ratsumiesten kypäreihin ja haarniskoihin. Rohkaistuneena yllytti Varallo väkeään etenemään. Bellarion ei kuitenkaan ollut neuvoton, vaan käski miestensä tähdätä hevosia. Seurauksena oli jälleen sekamelska. Haavoittuneet hevoset heittivät ratsastajansa satulasta, ja miehet roiskahtivat veteen melkein avuttomina raskaissa varusteissaan. Varallo ei vahingoittunut, ja karjuttuaan aikansa sai hän kuin saikin väkensä vastarannalle. Täällä menetti vielä kymmenkunta miestä hevosensa, saipa pari itsekin kuolettavan nuolen, mutta lopulta pääsi Varallo kuitenkin kiertämään metsikköä.