Joen vasemmalla rannalla riemuitsi Buonterzon armeija ja kiljui rohkaisevasti uljaalle etujoukolle, toistaen toistamistaan, ettei armoa saisi antaa ainoallekaan viholliselle.
Tämän kuuli myös Facino Cane noustessaan kukkulalle Buonterzon takana. Hän oli pitänyt kiirettä, kohdannut Carmagnolan Rivergaron luona, mennyt siellä joen yli, ja nyt ehtinyt tänne, marssittuaan kaksitoista penikulmaa viidessä tunnissa. [Engl. penikulmaa, joka on 1609 metriä. — Suom.]
Kukkulan alapuolella, hänen armoillaan, oli Buonterzon armeija, jonka etenemisen Bellarionin äly ja sata sveitsiläistä olivat pysäyttäneet. Epätietoista oli kuitenkin, ehtisikö Facino enää pelastaa Bellarionia.
Hän käski heti Cadillacin tunkeutua Buonterzon rintaman läpi auttamaan nuorukaista. Hetkistä myöhemmin syöksyi ranskalainen ratsuväki lumivyöryn tavoin vihollisen niskaan ja repi aukon rintamaan, ennenkuin ainoakaan Buonterzon mies ehti tointua hämmästyksestään.
Cadillac riehui kuin paholainen ja satoja vihollisruumiita syöstiin jokeen. Hänen ratsumiehensä heittäytyivät hevosineen kahlaamon kohdalla veteen ja painuivat sivuilleen vilkumatta toiselle rannalle. Pian päästiin metsikköön, tunkeuduttiin sen läpi ja karautettiin hurjaa kyytiä tasangolle. Penikulman verran ajoi de Cadillac pakenevaa vihollista takaa. Sitten hän tuli ajatelleeksi, että Facino ehkä tarvitsisi häntä käydessään Buonterzon pääjoukon kimppuun, teki täyskäännöksen ja palasi takaisin.
Murheellinen näky kohtasi heitä metsikössä. Kaatuneita sveitsiläisiä makasi polun molemmin puolin ja siellä täällä liikahti joku haavoittunut. Kaikki, joissa vielä näkyi elon merkkejä, otettiin mukaan.
Heidän ehtiessään kahlaamolle oli kuitenkin mainio Travon taistelu jo päättynyt.
De Cadillacin Buonterzon rintamaan murtamaa aukkoa ei oltu saatu täytetyksi. Peläten Facinon pääjoukkoa olivat molemmat sivustat perääntyneet eri tahoille. Buonterzo, joka käsitti, että tilanne oli toivoton, seurasi alas laaksoon pakenevaa joukkoa. Hän ehkä toivoi saavansa voimat kootuiksi Rivergaron takaisella tasangolla. Facino ei kuitenkaan antanut hänelle tähän tilaisuutta, vaan kehitti kondottansa ylängölle, hyökäten sieltä alas Buonterzon kimppuun. Buonterzo itse pelastui parinsadan ratsumiehen kanssa, muut tuhottiin tai otettiin vangeiksi. Sillävälin oli Koenigshofen hyökännyt laaksoa ylös pakenevien kimppuun, voittaen heidät.
Facino Canen sotasaalis käsitti kaksituhatta vankia, tuhatviisisataa hevosta, sata varuskuormaa, joukon tykkejä ja suuren määrän aseita. Vangeista viisisataa burgundilaista sotilasta liitettiin Facinon armeijaan. Tuhatviisisataa riisuttiin aseista, lukuunottamatta upseereja ja ritareja, jotka päätettiin viedä panttivankeina Milanoon.
Taistelu oli päättynyt, mutta Facino oli lähtenyt ajamaan takaa Buonterzoa. Carmagnola otti komennon ja lähti seuraamaan armeijan kanssa päällikköään. He kohtasivat iltapuolella Piacenzan ja Rivergaron välillä.