Bellarion poistui virkkamatta sanaakaan. Facinoa hän ei tavannut ennenkuin seuraavana päivänä.
Vähän myöhemmin päivällä kävi Gabriello Maria Milanon neuvoston pyynnöstä hänen luonaan kutsuen hänet Ragione-palatsiin, missä kansan edustajat halusivat lausua hänelle kiitoksensa.
"En halua mitään kiitoksia." Bellarionin sävy oli melkein töykeä.
"Siitä huolimatta on ne otettava vastaan. Olisi epäkohteliasta lähettää heidät pois ilman muuta."
Ja näin vei Gabriello Maria nimettömän nuorukaisen kansan edustajien luokse vastaanottamaan kaupungin kiitollisuudenilmaukset. Kaupungintalossa piti presidentti hänelle puheen, ilmoittaen samalla kaupungin isien myöntäneen hänelle tunnustukseksi kymmenentuhatta kultafloriinia. He olivat toisin sanoen jakaneet hänen ja Facinon kesken summan, jonka viimemainittu oli otaksunut tarvitsevansa Buonterzon tuhoamiseen.
Neuvoston ehdotuksesta päätettiin tämänjälkeen, että Bellarion lyötäisiin ritariksi. Arrengo-pihalla toimeenpannuissa juhlamenoissa esiintyi nuorukaisemme Boucicaultilta lahjaksi saamassaan mustassa asepuvussa. Pihalla vartosi häntä herttua, yllään punavalkoinen puku, hovin ympäröimänä. Mutta Facinolle suotiin kunnia antaa uskolliselle ja etevälle apulaiselleen ritarilyönti. Ja kun Bellarion tämän tapahduttua nousi, kiinnitti Biandraten kreivitär kultaiset kannukset hänen jalkoihinsa.
Vaakunakseen otti Bellarion muunnoksen Facinon vaakunasta: hopeaisen koiran pään sinisellä pohjalla.
Lopuksi kuulutti airut, että seuraavana aamuna Porta Giovian linnassa toimeenpantavissa turnajaisissa annettaisiin ritari Bellarionille tilaisuus osoittaa, että hän todella oli ansainnut osakseen tulleen kunnian.
Tätä ei Bellarion ollut ottanut laskelmiin. Hän tiesi, ettei pystyisi mainetekoihin aseleikissä, jota oli harjoittanut vain lyhyen aikaa Abbiategrassossa.
Eikä häntä suuresti rohkaissut sekään, että Carmagnola, joka tepasteli hänen luokseen naama muka ystävällisessä hymyn virneessä, pyysi saada taittaa peistä hänen kanssaan juhlassa. Siitä huolimatta hän hymyili yhtä teeskentelevästi kuin Carmagnola itse.