"Vignate on tuhottava ja ajettava pois Alessandriasta viipymättä."
"Miten ajattelette sen käyvän päinsä?" mutisi herttua.
"Minulla on tällä hetkellä kaksituhattakolmesataa miestä. Jos miliisiväki…"
"Se tarvitaan puolustamaan kaupunkia, jos Estorre tai joku muu hyökkäisi."
Facino ei inttänyt vastaan.
"No, ryhdynpä toimeen siis."
Jo aikaisin seuraavana aamuna hän lähti liikkeelle, saapuen illalla Paviaan, missä kuumuuden rasittamat sotilaat saivat lepohetken punaisten muurien kupeella. Bellarion ei tälläkään kertaa epäröinyt esittää omaa sotasuunnitelmaa Facinon esikunnalle. Se oli täydellisesti ristiriidassa muiden mielipiteitten kanssa. Nämä kannattivat marssimista suoraan Vignaten kimppuun. Bellarion taas ehdotti, että ensin vallattaisiin tällä hetkellä aivan turvaton Lodi, missä tuskin kohdattaisiin vastustusta, koska Vignaten koko armeija oli Alessandrian muurien sisäpuolella.
Facino hymyili nuorukaisen itsetietoisuudelle ja tästä rohkaistuneena ryhtyi Carmagnola pistelemään:
"Suoran hyökkäyksen karttaminen on tietenkin aivan luonteenne mukaista, mutta unohdatte, herraseni, että teidän ritariutenne myös velvoittaa johonkin."
"Toivottavasti ei kuitenkaan esiintymään höperönä", tokaisi nuorukainen.