"Onko tuo joku ehto?" Herttuan ääni oli terävä.
"Vain päähänpälkähdys," vakuutti della Torre. "Mutta jos se toteutuisi, lujittuisi liitto luonnollisesti. Perhesuhteita, nähkääs."
"Antakaas kun mietin!" Herttua nousi ja sysäsi della Torren syrjään.
Kömpelönä ja muodottomana punavalkoisessa puvussaan hän laahusti ikkunan luo. Lonate väistyi. Tuokion verran hän tuijotti pihalle, della Torren ja Lonaten iskiessä toisilleen silmää hänen selkänsä takana.
Äkkiä nuorukainen kääntyi, kasvot kiihtymyksestä hehkuen. "Jumalan ja kaikkien pyhimysten nimessä! Mitäpäs harkitsemista siinä on?" Hän nauraa hirnahti ajatellessaan Facino Canea kukistettuna suuruutena.
Yhä nauraen lähetti hän pois della Torren ja Lonaten sekä kutsutti
Facinon luokseen. Kondottierin saavuttua ojensi hän tälle Filippo
Marian kirjeen, jonka lukeminen tuotti Facinollekin vaikeuksia.
"Vakava asia", totesi Facino.
"Tarkoitatte, että Vignate voi käydä vaaralliseksi?"
"Ei niinkauan kuin hän on yksin. Mutta hän voi saada apua Estorre Viscontilta ja muiltakin vehkeilijöiltä. Yksin ovat he voimattomia, mutta liittoutuneina he voisivat saada paljon aikaan. Ja Vignaten teko voi helposti houkutella muita seuraamaan esimerkkiä."
"Entä sitten?"