Della Torre oivalsi, että rauta nyt oli taottava. "Me voimme", lausui hän vakuuttavasti. "Millä tavalla, mies? Miten?"
"Liittoutumalla Malatestan kanssa vahvistaisitte asemanne horjumattomaksi."
"Malatestan!" Herttua hätkähti kuin piston saaneena. Hänen tylsät kasvonsa kurtistuivat aivopahasten toimiessa. "Malatesta, niin." Hän heittäytyi uudelleen nojatuoliinsa ja mietti.
Della Torre hiipi hänen viereensä ja kuiskasi kehoittavasti.
"Tosiaankin, teidän korkeutenne, eikö olisi syytä ryhtyä puheisiin
Malatestan kanssa niinpian kuin Facino on lähetetty Vignatea vastaan?"
Irstas Lonate, joka kuunteli keskustelua seisoen ikkunan luona, tokaisi: "Ja sitten olisi pidettävä huolta siitä, ettei tuo nousukas palaa."
Gian Marian pää painui hartiain väliin. Nyt oli hänellä tilaisuus vapautua ainaiseksi ankarasta holhoojastaan.
"Oletteko varmat siitä, että Malatesta suostuisi?" Della Torre löi korttinsa pöytään. "Minä olen. Hän on vakuuttanut suostuvansa liittoon kansanne."
"Niinkö?" Herttua epäili aina. "Ja paljonko se meille maksaisi?"
Della Torre levitteli käsiään. "Malatesta ajattelee tytärtään. Jos tämä olisi Milanon herttuatar…"