"Kylläpä olette varma asiastanne", pilkkasi Carmagnola. "Ja kaiken tämän olette saanut selville muulin kengästä ja muutamasta vehnänhiukkasesta." Hän pyörähti kannoillaan ja levitti kätensä: "Kuunnelkaa häntä vain! Ottakaa oppia herrat! Menkää mestari Bellarionin kouluun."
"Tosiaan; eipä taitaisi olla vahingoksi", ehätti Facino sanomaan.
Carmagnolan suu loksahti auki. "Bellarion saattaa teidät häpeään.
Kuunnellessani häntä olen alkanut epäillä, että leinini on siirtynyt
säärestä aivoihini. Jatka, poikaseni. Mitä sanottavaa sinulla vielä on?"
"Ei mitään toistaiseksi. Nyt on vain muonantuojat saatava kiinni. Se voi käydä päinsä ensi yönä luullakseni, jos vain Stoffelin väkeä lisätään."
"Hyvin mahdollista. Miten mielestäsi olisi meneteltävä?"
Bellarion otti hiilenkappaleen ja raapusti pöydälle piirroksen. "Tässä on tie. Muonantuojat tai -hakijat eivät voi poiketa siltä edemmäksi kuin ehkä neljännespenikulman päähän jommallekummalle puolelle, koska vettä on molemmin puolin. Vartioketju on kaksinkertaisena sijoitettava tien yli rannasta rantaan. Muonan hakijat jäävät pakostakin ketjuun kuin kalat verkkoon. Jos tämä onnistuu, kiertävät ketjun molemmat sivustat saaliin ja yhtyvät. Täten estetään mahdolliset pakoyritykset."
Facino nyökkäsi, hymyillen partaansa. "Onko kenelläkään parempaa ehdotusta?"
Tuokion äänettömyyden jälkeen puhui Carmagnola. "Tämä suunnitelma lienee kyllä yhtä hyvä kuin joku muukin." Kateellisuus pilkisti esiin. "Jos hyväksytte sen, ryhdyn asian vaatimiin toimenpiteisiin."
Facino puri huuliaan. "Luulen", sanoi hän sitten verkkaisesti, "että juttu on jätettävä Bellarionin hoidettavaksi. Hän tuntee suunnitelmansa parhaiten."
Ennen iltaa oli Bellarion jälleen Stoffelin luona. Hämärän laskeuduttua marssi Aularasta Casalbaglianoon kaksisataa Koenigshofenin miestä. Vartioketju vedettiin nyt puolimatkassa Alessandriasta Casalbaglianoon tien yli, Tanaron rannasta toisella puolella tietä olevaan rantaan. Bellarion itse asettui keskustaan, tielle. Stoffelin lähetti hän oikealle, Wenzel-nimisen sveitsiläisen vasemmalle siivelle.
Yö oli pimeä. Montferratin vuorilta lähti jälleen rajuilma liikkeelle ja pian peittivät pilvet tähtitaivaan. Siitä huolimatta oli Bellarion käskenyt miesten maata pitkällään, koska heidän hahmonsa muuten saattaisivat piirtyä tummaa taivasta vasten.