Vignate katsoi häntä miettivästi, kohauttaen sitten hartioitaan: "Papin viisautta", virnisteli hän. Pitkä kapteeni kääntyi Beppoon. "Tuollainen suunnitelma olisi kyllä ollut hyvä, jos aikomuksenamme olisi ollut ainoastaan tunkeutua linjojen läpi ja jättää Alessandria Facinon käsiin. Mutta sellainenpa ajatus ei olisi koskaan juolahtanut Lodin herran mieleen." Kapteeni nojautui valtiaansa tuolin selustaan, työntäen esiin alahuulensa. "Välttämättömyys kenties kuitenkin nyt pakoittaa hänet…"
Messer Beppo purskahti nauruun.
"Miksi se olisi välttämättömämpää kuin aiemminkaan? Ensi yönä on Facino ehken suuremmassa määrin armoillanne kuin on tähän asti ollutkaan."
"Mitä tarkoitatte?" huohotti Vignate. "Vai armoillamme?" Kaikki kolme tuijottivat nuorta sotilasta.
"Juuri niin. Rohkea leikkaus vain ja selvä on! Piiritysketju ei ole ylen vahva. Tukikohdat ovat Marengossa, Aularassa, Casalbaglianossa ja San Michelessä."
"Tiedämme."
"Aivan äsken on kuitenkin Aularasta ja San Michelestä siirretty miehiä vahvistamaan Aularan-Casalbaglianon linjaa, koska juuri näiltä kohdin on kuljetettu elintarpeita Alessandriaan. Aulara ja Casalbagliano ovat kuitenkin etäällä Pavonesta, joka on lujin asemista."
Vignaten silmät alkoivat loistaa. Hän oli tarpeeksi sotilas käsittääkseen Beppon tarkoituksen.
"Yöllä voisi vahvakin joukko lähteä Alessandriasta. Pohjoista porttia käyttäen joutuisivat hyökkääjät heti Pavonen puolelle jokea. Facinon päämaja saataisiin varmasti saarretuksi ennenkuin hälyytys ehtisi tapahtua. Näin saisitte sievästi sekä Facinon että hänen lähimmät miehensä napatuiksi, ja sen jälkeen olisi piirittävä armeija kuin päätön ruumis."
Hänen sanojaan seurasi äänettömyys. Vignate kyyristyi syvemmälle tuoliinsa ja nuoleskeli huuliaan.