"Hitto vieköön hänen julkeutensa. Minä en kaipaa mitään kannustimia.
Ilmoittakaa hänelle, että käyn sotaa niinkuin itse parhaaksi näen.
Jos olen pysynytkin toimettomana, on se tapahtunut siksi, että olen
odotellut sopivaa hetkeä."
"Ja nyt kun elintarvepula uhkaa, on teidän sopiva hetkenne ensi tilassa,"
"Niinkö?" Vignaten silmät hehkuivat. Tuon nuoren kukkoilijan sävy loukkasi häntä syvästi. Onnensoturit eivät tavallisesti uskaltaneet puhutella häntä tuossa äänilajissa.
"Niin. Herra kardinaali ehdottaa, että hyökkäisitte Facinon päämajan kimppuun."
"Aivan. Tai Intiaan, tahi miksei helvettiin. Se olisi suunnilleen yhtä helppoa. Olen lähtenyt täältä neljästi — joka kerta turhaan. Tappasin, mutta syy ei ollut minun."
"Onko teidän ylhäisyytenne varma siitä?" Messer Beppo hymyili heikosti.
Lodin herra raivostui. "Olenko varma?" Hänen harmaat kasvonsa kuumenivat. "Uskaltaako kukaan väittää, että olisin tehnyt virheitä?"
"Herra kardinaali uskaltaa. Hän enemmän kuin epäilee sitä. Hän on siitä vakuutettu."
"Ja te olette nokkavuudessanne samaa mieltä."
Vignate, munkki ja kapteeni tuijottivat pilkallisennäköistä nuorukaista. "Voisinko muuta?" sanoi tämä. "Ajatelkaahan, hyökkäätte keskellä päivää vihollisen nähden. Facino voi joka kerta keskittää voimansa uhattuun kohtaan. Hevosenne pääsevät töintuskin liikkeelle vaikeassa maastossa. Kardinaali on sitä mieltä, että te, jos olisitte aikaisemmin tehnyt tehtävänne ja hyökännyt yöllä, aivan helposti olisitte päässyt vihollisen niskaan, ennenkuin aikomustanne olisi aavistettukaan, saati ryhdytty toimiin hyökkäyksen torjumiseksi."