"Saatte kymmenentuhatta avustanne tässä yrityksessä", ratkaisi Vignate.
"Toivotan hyvää huomenta", virkkoi Beppo. "Tiedän, että olen paremman palkan arvoinen."
"Käytätte hyväksenne vaikeaa asemaani", marisi Vignate.
"Ja te unohdatte mitä olette minulle velkaa jo senvuoksi, että panin henkeni alttiiksi tulemalla tänne." He riitelivät vielä puolituntisen, ja messer Beppon sitkeys korvasi hyvinkin puuttuvat takeet hänen rehellisistä aikomuksistaan.
Lodin herran oli lopulta taipuminen ja messer Beppo pisti sopimuspergamentin taskuunsa. Syötyään aamiaista Vignaten pöydässä lähti hän kaupungista viedäkseen uutisensa Desanan kardinaalille ja valmistautuakseen tukemaan uutta isäntäänsä.
Aamu oli häikäisevän kuulas. Kaikki myrskynenteet olivat kadonneet taivaalta. Beppo hymyili maantietä astellessaan, ajatellen, että elämä tällaisena aamuna tosiaan oli ruusuista. Hän hymyili yhä saapuessaan joitakin tunteja myöhemmin Facinon päämajaan Pavonessa. Facino istui paraikaa puolisella kolmen kapteeninsa ja puolisonsa seurassa. Hän kohotti kulmakarvojaan tulokkaan vallatessa tyhjän paikan pöydän ääressä.
"Olet myöhästynyt, Bellarion. Olemme odottaneet sinua ja uutisia.
Yritettiinkö viime yönä kuljettaa elintarpeita linjojen läpi?"
"Kyllä", vastasi Bellarion.
"Pidätitte salakuljettajat?"
"Pidätimme. Siitä huolimatta pääsi muulijono kuormineen Alessandriaan."