"Teidän pitää tehdä hänestä mies ja samalla pitää häntä panttina.
Theodore alkaa vanheta ja sotaretkellä voi sattua mitä tahansa. Jos hän
sattuisi kuolemaan ennenkuin se oikein sopisi laskelmiin, on teillä
Montferratin hallitsija sivullanne jatkamassa liittoa."
"Tottavie! Sinä olet kaukonäköinen."
"Toivon jonakin päivänä näkeväni jotakin. Sanoin äsken, että markiisi Theodore on kunnianhimoinen. Kunnianhimoiset miehet luopuvat kovin vastahakoisesti vallastaan. Vuoden kuluttua on markiisi Gian Giacomo täysi-ikäinen. Pitäkää hänestä hyvää huolta." Facino katsoi häntä ja pullisti poskiaan. "Toisinaan saat minut aivan tolaltani. Sanot sadat asiaa yhtaikaa. Eivätkä ajatuksesi aina ole järin miellyttäviä."
Bellarion huokasi. "Ajatukseni ovat samanlaisia kuin asiat, jotka niitä askarruttavat."
XVII luku.
PALUU.
Ritari Bellarion palasi Casaleen toisin kuin hän oli sieltä lähtenyt. Hänen sydämensä oli kiintynyt maailmaan enemmän kuin hän itsekään aavisti.
Upeassa puvussa komeillen ratsasti hän kookkaalla harmaalla hevosella, sivullaan uskollinen Stoffel ja takanaan kuusikymmentä ratsumiestä, kaikki hyvissä varuksissa. Ratsujoukon johtajan keihäässä hulmusi viiri, johon oli ommeltu Bellarionin vaakuna, hopeainen koiranpää kirkkaansinisellä pohjalla. Jälkijoukon muodosti muulijono teltta-, varus- y.m. kantamuksineen. Nuori mies oli kaikesta päättäen huomattava henkilö ja sellaisena hänet myös otettiin vastaan Casalessa.
Valtionhoitaja osoitti hänelle kaikin tavoin suopeuttaan ja Bellarion vastasi kunnioittavalla kohteliaisuudella. Kuten muistanette, oli markiisi Theodore käynyt Milanossa juuri kun Bellarionin tähti oli nousemassa, eikä hän nyt tuntunut paljon muuta tietävänkään Facino Canen ottopojasta. Hän oli myöskin kuullut, mikä osuus Bellarionilla oli ollut Alessandrian valloituksessa, ja koko käytöksensä ilmaisi sitä arvonantoa, jota tunnetaan loistavaa sotapäällikköä kohtaan. Kertaakaan hän ei kosketellut erään nuoren miehen toimintaa Casalessa vuosi sitten. Myöskin hovi osoitti kaikin tavoin mieltymystään kuuluisan miehen kuuluisaan poikaan. Bellarion sai hetkisen levätä laakereillaan.
Lopulta oli hänen kuitenkin ryhdyttävä toimintaan. "Minun on pakko häiritä tätä suloista rauhaa", sanoi hän. "Tulen Biandraten kreivin lähettinä."